1kuurna1 – uurre, ura, vako, kouru, ränni; varsinkin sahdin teossa käytetty kourumainen puuastia
- Vanhin tieto
- Gustaf Renvall, 1823
- Levinneisyys
- Varsinais-Suomi Länsi-Uusimaa
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kuura, kuurna, kuurne ’ura, uurre, kouru, ränni’ |
|---|
| lyydi | kūre̮ ’lehmien juontiallas’, kurne̮ ’myllyn vesiruuhi’ |
|---|
| vepsä | kurn (g. ‑un) ’kouru, ränni, ruuhi, kuurna; nokka (astian)’ |
|---|
| vatja | kurnata(g) ’siivilöidä’ |
|---|
| viro | kurn (g. ‑a) ’siivilä, sihti’, kurnata ’siivilöidä’, kurnitseda ’tihkua, kihota läpi’ |
|---|
| liivi | kūrna ’pyykkikaukalo, ‑saavi; pyykki; lipeänteko, lipeäpesu; pyykkipäivä; vuotava astia’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| mari | kornə̑, korno ’tie; raita (kankaassa); vako’ |
|---|
| unkari | horny, horony ’uurre’, hornyol ’uurtaa’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2kuurna2 – kuulematon, huonokuuloinen
- Alkuperä
- Lainasana (balttilainen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kuuro yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa latvia kurlis, kurls, kurns, kursls, liettua kur̃čias, kur̃tas ’kuuro’ (muinaiskirkkoslaavi kŭrnŭ ’typpökorva’, muinaisintia karṇá-ḥ ’sama merkitys’, avesta karna- ’kuuro’; liivi kūrli ’sama merkitys’ todennäköisesti ← latvia kurlis, kurls).
(vertaa viro murt. Kuusalu kuurulammas ’lyhytkorvainen lammas’)
liittyy varmaankin, toistaiseksi selittämättömällä tavalla, seuraaviin samaa merkitseviin sanoihin: suomi kuurne, kuurnes, kuurna (kaakkoismurteet Kaakkois-Häme)
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kuurnis (kuurnehe-), kuurneh, kuuris, kuunis |
|---|
| lyydi | kūrńiz, ‑niš |
|---|
| vepsä | kurdi̮ž (g. kurdhon) |
|---|
| vatja | kurre̮ (mon. kurtē̮d) |
|---|
| viro | kurt (g. kurdi) ja on siis kuten nämä |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja