kuur­na

substantiivi/ˈkuːrnɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuur-na (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. pitkänomainen syvennys, kouru, uurre jms.
  2. (oluenpano) sahdin valmistuksessa vierteen uuttamiseen käytettävä kaukalokuurnassa valutetaan mäskistä kuuman veden avulla vierre

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Mik' on minkin sanan juurna, sen oma sointu sanoo: uurna, kuurna tai kaarna, karna, perna, horna, jotka karahtain samoin samaa peruskantaa on karmeaa.
— Johann Wolfgang von Goethe, Faust II
Prykyastiaan pannaan sitten pykälä puut, niinkuin muuhungin pryky kuurnaan, johonga marjat weden kansa kaataan, ja niin pian kuin se on läpi juossu, ammunnetaan jälle päälle sitä tehden, sixi kuin se tulee klaarixi, sitten taitaan jälle 1/2 ämpäriä päälle kaattaa, että makeus hywin ulos wetäyy.
— Christfrid Ganander, Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki
Aivan kannassa on nirkko, jossa on poikittainen reikä, sitten on kaksi isompaa rinnakkaista koloa, jonka jälkeen on porattu kaksi sidereikää ennen kuurnaa.
— Wikipedia: Muinaiset reenjalakset

Etymologia

1kuurna1 – uurre, ura, vako, kouru, ränni; varsinkin sahdin teossa käytetty kourumainen puuastia

Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Levinneisyys
Varsinais-Suomi Länsi-Uusimaa
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakuura, kuurna, kuurne ’ura, uurre, kouru, ränni’
lyydikūre̮ ’lehmien juontiallas’, kurne̮ ’myllyn vesiruuhi’
vepsäkurn (g. ‑un) ’kouru, ränni, ruuhi, kuurna; nokka (astian)’
vatjakurnata(g) ’siivilöidä’
virokurn (g. ‑a) ’siivilä, sihti’, kurnata ’siivilöidä’, kurnitseda ’tihkua, kihota läpi’
liivikūrna ’pyykkikaukalo, ‑saavi; pyykki; lipeänteko, lipeäpesu; pyykkipäivä; vuotava astia’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

marikornə̑, korno ’tie; raita (kankaassa); vako’
unkarihorny, horony ’uurre’, hornyol ’uurtaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kuurna2 – kuulematon, huonokuuloinen

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuuro yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa latvia kurlis, kurls, kurns, kursls, liettua kur̃čias, kur̃tas ’kuuro’ (muinaiskirkkoslaavi kŭrnŭ ’typpökorva’, muinaisintia karṇá-ḥ ’sama merkitys’, avesta karna- ’kuuro’; liivi kūrli ’sama merkitys’ todennäköisesti ← latvia kurlis, kurls).

(vertaa viro murt. Kuusalu kuurulammas ’lyhytkorvainen lammas’)

liittyy varmaankin, toistaiseksi selittämättömällä tavalla, seuraaviin samaa merkitseviin sanoihin: suomi kuurne, kuurnes, kuurna (kaakkoismurteet Kaakkois-Häme)

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakuurnis (kuurnehe-), kuurneh, kuuris, kuunis
lyydikūrńiz, ‑niš
vepsäkurdi̮ž (g. kurdhon)
vatjakurre̮ (mon. kurtē̮d)
virokurt (g. kurdi) ja on siis kuten nämä

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • sloping trough

Esiintymistiheys

955 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
1.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: kuurnan 39 % · kuurna 30 % · kuurnaan 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uːrnɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuurna. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuurna