- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan turta yhteydessä
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, länsimari
Lähtökohta: Myös germaaninen alkuperää on esitetty: itämerensuomi turta ← germaaninen *sturđa- (muinaisnorja storð ’ruoho; nuori puu’), jonka toista ablaut-astetta edustaa germaaninen *sterđia- (muinaisnorja stirðr ’jäykkä, kankea, raskas’).
Liittyy, ainakin sekundaaristi, s.v. turpea main. sanojen yhteyteen: elleivät ole samaa alkuperää, ovat ne itämerensuomi:ssa ainakin vaikuttaneet toistensa merkityksiin; mahdollisesti suorastaan tyrä1, tyrä2 sanueen takavok. variantti. —
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | turra ’kuoleutunut, tunnoton; laho, kuiva (puu)’ |
|---|---|
| karjala | turto ’keloutuva (puu)’ (harv., ? ← suomi) |
| vatja | (Must) turassiza ’turtana’, (Tsv) turtu- ’puutua, kangistua’ (? ← suomi) |
| viro | turd (g. turra) ’puolikuiva, kostea; paisunut, turvonnut (puuastia); tunnoton’, turduda ’kuivahtaa; paisua, turvota’ |
| liivi | turdə (prs. turdəb) ’mädäntyä, lahota’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| länsimari | länsimari turtaŋγam, itämari turtam ’jäykistyä, kovettua’. |
|---|