tur­to

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kaatunut, laho (puu)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan turta yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, länsimari

Lähtökohta: Myös germaaninen alkuperää on esitetty: itämerensuomi turta ← germaaninen *sturđa- (muinaisnorja storð ’ruoho; nuori puu’), jonka toista ablaut-astetta edustaa germaaninen *sterđia- (muinaisnorja stirðr ’jäykkä, kankea, raskas’).

Liittyy, ainakin sekundaaristi, s.v. turpea main. sanojen yhteyteen: elleivät ole samaa alkuperää, ovat ne itämerensuomi:ssa ainakin vaikuttaneet toistensa merkityksiin; mahdollisesti suorastaan tyrä1, tyrä2 sanueen takavok. variantti. —

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenturra ’kuoleutunut, tunnoton; laho, kuiva (puu)’
karjalaturto ’keloutuva (puu)’ (harv., ? ← suomi)
vatja(Must) turassiza ’turtana’, (Tsv) turtu- ’puutua, kangistua’ (? ← suomi)
viroturd (g. turra) ’puolikuiva, kostea; paisunut, turvonnut (puuastia); tunnoton’, turduda ’kuivahtaa; paisua, turvota’
liiviturdə (prs. turdəb) ’mädäntyä, lahota’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

länsimarilänsimari turtaŋγam, itämari turtam ’jäykistyä, kovettua’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

137 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Turto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/turto