tur­tu­a

verbi/ˈturtuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tur-tu-a (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 17 961. yleisin sana

Johdettu sanasta: turta

Merkitykset

  1. mennä tunnottomaksiJalkani turtuivat, kun seisoin niin kauan kylmässä rantavedessä.
  2. ' tulla välinpitämättömäksiMieleni turtui ainaiseen kurjuuteen, enkä enää välittänyt.

Esimerkkilauseet

Se oli uni, kiitävä ja kaunis, ja toivon tähti, joka tuikahti vain jälleen peittyäkseen pilviharsoon, salama loistava, mi katkaisi eloni puun; sen latva murtui, iäksi kotkan siipi turtui.
— Edgar Allan Poe, Punaisen surman naamio
Kaupunki nukkuu, paukkaa pakkasen harmaja henki Yön äänet hukkuu, turtuvat tuskat jo ihmisienki.
— Eino Leino, Tuulikannel II
Taitamaton toiminta saa alkunsa välinpitämättömyydestä, vihasta, pelosta, harhasta, ahneudesta ja mielen turtumisesta.
— Wikipedia: Buddhalainen etiikka

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan turtua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Siks sorru ja murskau, ja vieläkin murru, kun et Sinä suuresta tuskasta turru!
— Eino Leino, Kootut teokset III

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan turta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, länsimari

Lähtökohta: Myös germaaninen alkuperää on esitetty: itämerensuomi turta ← germaaninen *sturđa- (muinaisnorja storð ’ruoho; nuori puu’), jonka toista ablaut-astetta edustaa germaaninen *sterđia- (muinaisnorja stirðr ’jäykkä, kankea, raskas’).

Liittyy, ainakin sekundaaristi, s.v. turpea main. sanojen yhteyteen: elleivät ole samaa alkuperää, ovat ne itämerensuomi:ssa ainakin vaikuttaneet toistensa merkityksiin; mahdollisesti suorastaan tyrä1, tyrä2 sanueen takavok. variantti. —

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenturra ’kuoleutunut, tunnoton; laho, kuiva (puu)’
karjalaturto ’keloutuva (puu)’ (harv., ? ← suomi)
vatja(Must) turassiza ’turtana’, (Tsv) turtu- ’puutua, kangistua’ (? ← suomi)
viroturd (g. turra) ’puolikuiva, kostea; paisunut, turvonnut (puuastia); tunnoton’, turduda ’kuivahtaa; paisua, turvota’
liiviturdə (prs. turdəb) ’mädäntyä, lahota’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

länsimarilänsimari turtaŋγam, itämari turtam ’jäykistyä, kovettua’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

6 226 esiintymää · 2.4 / milj.

Suomi24
2.6
Sanomalehdet
2.6
Aikakauslehdet
1.5
Wikipedia
0.2
Reddit
2.8
Tekstitykset
1.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: turtuu 38 % · turtunut 30 % · turtua 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin turtua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäturrunturruinolen turtunutolin turtunut
sinäturrutturruitolet turtunutolit turtunut
hänturtuuturtuion turtunutoli turtunut
meturrummeturruimmeolemme turtuneetolimme turtuneet
teturrutteturruitteolette turtuneetolitte turtuneet
heturtuvatturtuivatovat turtuneetolivat turtuneet
passiiviturrutaanturruttiinon turruttuoli turruttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäturtuisinolisin turtunut
sinäturtuisitolisit turtunut
hänturtuisiolisi turtunut
meturtuisimmeolisimme turtuneet
teturtuisitteolisitte turtuneet
heturtuisivatolisivat turtuneet
passiiviturruttaisiinolisi turruttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäturru—
hänturtukoonolkoon turtunut
meturtukaamme—
teturtukaa—
heturtukootolkoot turtuneet
passiiviturruttakoonolkoon turruttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäturtunenlienen turtunut
sinäturtunetlienet turtunut
hänturtuneelienee turtunut
meturtunemmelienemme turtuneet
teturtunettelienette turtuneet
heturtunevatlienevät turtuneet
passiiviturruttaneenlienee turruttu

Infinitiivit

1. infinitiiviturtua
1. inf. pitkä muototurtuakseen
2. inf. inessiiviturtuessa
2. inf. inessiivi, passiiviturruttaessa
2. inf. instruktiiviturtuen
3. inf. inessiiviturtumassa
3. inf. elatiiviturtumasta
3. inf. illatiiviturtumaan
3. inf. adessiiviturtumalla
3. inf. abessiiviturtumatta
3. inf. instruktiiviturtuman
4. infinitiiviturtuminen
5. infinitiiviturtumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiturtuva
Passiivin 1. partisiippiturruttava
Aktiivin 2. partisiippiturtunut
Passiivin 2. partisiippiturruttu
Agenttipartisiippiturtuma
Kieltopartisiippiturtumaton

Riimit

-urtuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Turtua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/turtua