tuu­li­mu­na

substantiivi/ˈtuːliˌmunɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tuu-li-mu-na (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: tuuli + muna

Merkitys

  1. suvullisesti lisääntyvillä eliöillä sellainen hedelmöitynyt munasolu, jolta syystä tai toisesta puuttuu kyky kehittyä alkioksi

Etymologia

Alkuperä
Käännöslaina
Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuuli yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä

Lähtökohtana lähinnä latinan ovum hypenemium ’hautomiseen kelpaamaton linnun muna, kalkkikuoreton muna’, jossa ovum ’muna’ + hypenemium, neutrimuoto adjektiivista hypenemius ’alkioton, siemenetön’ (← kreikan hypēnémios ’epäilyttävä, mitätön; tuulinen’, jossa hyp(ó) ’alla, alapuolella’ + johdos sanasta ánemos ’tuuli’).

Lainalähde: tälle uralilainen alkumuodolle on esitetty indoeurooppalaista lainalähdettä (*dhuH-li ’puhaltava, tomuava’; sitä edustaa esimerkiksi sanan tuulas balttilainen lainaoriginaali, jonka alkuperäinen merk. on ’usva’, ja sekuuluu juuren *dhew-H- ’pyöriä, pöllytä (tomu, savu, höyry); tuulla’ yhteyteen).

Sana voidaan palauttaa uralilainen kantakieleenkin, jos se (muodossa *tuxli̮) katsotaan s.v. sulka main. sanojen kantasanaksi

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentūli ’tuuli’, tūlla ’tuulla’, tūltā ’tuultaa (viljaa)’
karjalatuuli ’tuuli; ilmansuunta; (myt.) sairauksien aiheuttaja’, tuulla, tuulettoa; tuultoa ’puhdistaa tuulen avulla’
lyyditūĺ ’tuuli; ilmansuunta’, tūlda ’tuulla’, tūltta ’tuultaa (viljaa)’
vepsätuĺi, tuĺĺij ’tuuli’, tuuta ’tuultaa (viljaa)’
vatjatūli ’tuuli’, tūltua ’tuultua’
virotuul (g. ‑e) ’tuuli; mieliala; ilmansuunta’, tuuline ’tuulinen’, tuulata ’tuultaa’, tuulduda ’tuulettua, tuultua’
liivitūĺ ’tuuli’, tūĺi ’tuulinen’, tūldə ’tuulla; tuultaa (viljaa)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

länsimarilänsimari tul ’myrsky, myrskytuuli’
udmurttite̮l ’tuuli’
komite̮l ’sama merkitys; sää’ (→ itähanti (Pym) tĕᴧ ’myrsky’).

(tämä merk. liittynee muna sanan merk:een ’kivekset’, vertaa tyriä ja tyrä)

Vastineet sukukielissä (17 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmuna ’muna; kives, tyrä; kuhmu, paakku; nuttura; peruna’, munnīa ’munia’
karjalamuna ’muna; miehen sukuelimet’, munie ’munia’
lyydimuna ’penis’, muńida ’munia’
vepsämuna ’muna; kives’, munida, muńda ’munia’
vatjamuna, (vatjan Kukkosin murre) munnia ’munia’
viromuna ’muna; kives’, muneda ’munia’
liivimunā ’muna; kives’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamemânne, monne ’muna’, mânˈnit, monˈnit ’munia’
mordvamona ’kives’
länsimarilänsimari mə̑nə̑, itämari munə̑ ’muna, kives’
etelämansietelämansi itämansi man, länsimansi pohjoismansi mon ’kives’, pohjoismansi mūŋi ’muna’
itähantiitähanti mŏṇ, mŏn, etelähanti mun, pohjoishanti muṇ, mǫṇ ’penis; kives’
unkari(murt.) mony ’muna; kives; penis’
enetsimona ’muna’
nganasanimanu ’sama merkitys’
selkuppimå̄ne, man ’penis’
kamassimunə̑j, munuj ’muna’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

2 096 esiintymää · 0.8 / milj.

Sana esiintyy yli 50 kertaa useammin keskustelupalstoilla (Suomi24, Reddit) kuin sanoma- ja aikakauslehdissä, mikä voi viitata puhekielisyyteen.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: tuulimuna 100 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-unɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuulimuna. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuulimuna