tuul­la

verbi/ˈtuːlːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tuul-la (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 5 167. yleisin sana

Johdettu sanasta: tuuli

Merkitykset

  1. (ilmasta) liikkua, puhaltaa, aiheuttaa tuulta
  2. jossakin asioiden liikkuvuus on suuri; jossakin tapahtuu jotakin paljon (esim. äkillisiä, yllättäviä asioita)Yrityksen johdossa tuulee nyt oikein kunnolla. 'Yrityksen johto vaihtuu nyt tiheään.'

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Anon Luojalta lupoa Jumalalta uskallusta: Katso Luoja karjoani, Säilytä hyvä Jumala Karjoani kaikin paikoin Viatonna, vilpitönnä, Sanan toisen saamatonna, Vihoin tuulen tuulematta, Vihoin saamatta satehen, 10 Kovan ilman koskematta.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Hei tuule, tuule vinha, mitä me huolimme.
— Stewart Edward White, Arizonan öitä
Jos isobaarit ovat tiheässä, alueella tuulee voimakkaasti, sillä kova tuuli liittyy paine -erovoiman kautta suuriin ilmanpaine -eroihin, jotka puolestaan näkyvät sääkartalla monina lähekkäisinä isobaareina.
— Wikipedia: Isobaari

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tuulla lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Syysyö ei malta kauan pitää samanlaista säätä, ja nyt oli alkanut navakasti tuulla, oli jo miltei myrsky.
— Emil Elenius, Saarelaiskuvia II
Kun tuulee pohjoisesta tai lännestä, niin lasken leijoja kaksikymmentä, viisikymmentä, sata...
— Henryk Sienkiewicz, Erämaan halki
Tuulee kylmästi, minkä vuoksi tarvitset lähtöryypyt.
— Eino Railo, Elämänpuu
Puolen päivän tienoissa alkoi yhä kovemmin ja kovemmin tuulla idästä.
— Emil Elenius, Saarelaiskuvia I

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuuli yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä

Lainalähde: tälle uralilainen alkumuodolle on esitetty indoeurooppalaista lainalähdettä (*dhuH-li ’puhaltava, tomuava’; sitä edustaa esimerkiksi sanan tuulas balttilainen lainaoriginaali, jonka alkuperäinen merk. on ’usva’, ja sekuuluu juuren *dhew-H- ’pyöriä, pöllytä (tomu, savu, höyry); tuulla’ yhteyteen).

Sana voidaan palauttaa uralilainen kantakieleenkin, jos se (muodossa *tuxli̮) katsotaan s.v. sulka main. sanojen kantasanaksi

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentūli ’tuuli’, tūlla ’tuulla’, tūltā ’tuultaa (viljaa)’
karjalatuuli ’tuuli; ilmansuunta; (myt.) sairauksien aiheuttaja’, tuulla, tuulettoa; tuultoa ’puhdistaa tuulen avulla’
lyyditūĺ ’tuuli; ilmansuunta’, tūlda ’tuulla’, tūltta ’tuultaa (viljaa)’
vepsätuĺi, tuĺĺij ’tuuli’, tuuta ’tuultaa (viljaa)’
vatjatūli ’tuuli’, tūltua ’tuultua’
virotuul (g. ‑e) ’tuuli; mieliala; ilmansuunta’, tuuline ’tuulinen’, tuulata ’tuultaa’, tuulduda ’tuulettua, tuultua’
liivitūĺ ’tuuli’, tūĺi ’tuulinen’, tūldə ’tuulla; tuultaa (viljaa)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

länsimarilänsimari tul ’myrsky, myrskytuuli’
udmurttite̮l ’tuuli’
komite̮l ’sama merkitys; sää’ (→ itähanti (Pym) tĕᴧ ’myrsky’).

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.blow
  • ruotsiblåsa
  • saksablasen, wehen
  • venäjäдуть
  • viropuhuma

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • blow

Esiintymistiheys

35 985 esiintymää · 13.7 / milj.

Suomi24
14.8
Sanomalehdet
6.1
Aikakauslehdet
13.0
Wikipedia
4.8
Reddit
10.8
Tekstitykset
9.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: tuulee 41 % · tuuli 16 % · tuule 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tuulla taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätuulentuulinolen tuullutolin tuullut
sinätuulettuulitolet tuullutolit tuullut
häntuuleetuulion tuullutoli tuullut
metuulemmetuulimmeolemme tuulleetolimme tuulleet
tetuulettetuulitteolette tuulleetolitte tuulleet
hetuulevattuulivatovat tuulleetolivat tuulleet
passiivituullaantuultiinon tuultuoli tuultu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuulisinolisin tuullut
sinätuulisitolisit tuullut
häntuulisiolisi tuullut
metuulisimmeolisimme tuulleet
tetuulisitteolisitte tuulleet
hetuulisivatolisivat tuulleet
passiivituultaisiinolisi tuultu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätuule—
häntuulkoonolkoon tuullut
metuulkaamme—
tetuulkaa—
hetuulkootolkoot tuulleet
passiivituultakoonolkoon tuultu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuullenlienen tuullut
sinätuulletlienet tuullut
häntuulleelienee tuullut
metuullemmelienemme tuulleet
tetuullettelienette tuulleet
hetuullevatlienevät tuulleet
passiivituultaneenlienee tuultu

Infinitiivit

1. infinitiivituulla
1. inf. pitkä muototuullakseen
2. inf. inessiivituullessa
2. inf. inessiivi, passiivituultaessa
2. inf. instruktiivituullen
3. inf. inessiivituulemassa
3. inf. elatiivituulemasta
3. inf. illatiivituulemaan
3. inf. adessiivituulemalla
3. inf. abessiivituulematta
3. inf. instruktiivituuleman
4. infinitiivituuleminen
5. infinitiivituulemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippituuleva
Passiivin 1. partisiippituultava
Aktiivin 2. partisiippituullut
Passiivin 2. partisiippituultu
Agenttipartisiippituulema
Kieltopartisiippituulematon

Riimit

-uːlːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuulla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuulla