- Vanhin tieto
- Johann Eberhard Fischer: Vocabularium Sibiricum, 1747
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- vatja, inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi
Jos diftongillinen asu on alkuperäinen, voi kyseessä olla lohkeama sanasta tänäinen (t. päivä); ‑nä aines lienee joka tapauksessa essiivin päätettä. Muita selityksiä sanan loppuosalle ovat 1. tänä + illatiivin vokaalin pidentymä + n, 2. tänä + mon. instr. (tätäkin selitystä tukee muoto tänäin) tai 3. tänä + (yks. 3. p:n) omistusliite. — Rinnalla käytetään (vanh. kirjak. ja murt.) sanaliittoa tänä päivänä (Agr »anna miele (!) tenepeiuen, meiden iocapeiuenen leipen») ja sen lyhentymiä tänäpänä (Agr tenepene), tänäpän, tänäpää
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| vatja | (Ojansuu) tänänn(ä), (Tsv) tänä (? ← suomi) ’tänään’. |
|---|
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tänäpǟ ’tänään’ |
|---|---|
| karjala | tänäpäi(n), tänäpeänä, tänepäi |
| lyydi | t́änäpä, tänäpäi ’tänään’ |
| vepsä | t́äńämbäi, tämbǟ |
| vatja | tänäpe̮in |
| viro | täna, tänapäev, tenal, tänäpä, tämbä, eteläviro täämbä (← *tänäpǟnä) |
| liivi | tämʾpə, tempi, tempis pǟva ’sama merkitys’ |
Muotoa tänään on arveltu myös sanan tänäpänä lyhentymäksi.