u­lah­taa

verbi/ˈulɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

u-lah-taa (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: ulista

Merkitys

  1. ulista kerran, äkkiä

Esimerkkilauseet

Ensin vain haukotteli kertasen, pitkään, ihan kuin haikeasti ulahtaen.
— Maiju Lassila, Liika viisas
Puut suhisivat ja huokasivat tuulen pyyhkiessä, pilvien hahmot vaelsivat taivaalla kuin mustat, pitkäkaulaiset linnut, ja joskus ulahti tuuli, kuten nuo synkät pilvihaamut olisivat rääkäisseet käheän korpinäänen.
— Pentti Haanpää, Tuuli käy heidän ylitseen
Sen sijaan että olisi vauhdissaan vaimentunut, ulahtikin pyörä kuin vesikauhuinen koira ja läksi rullaamaan niin riivatusti, ettei Nestorista näkynyt kuin vilahdus siellä täällä.
— Santeri Rissanen, Nikkinen nyrkkeilee

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ulista yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Onomat. sanoja. Samaan yhteyteen voivat kuulua myös suomi ule (Gan 1787; paikoin Etelä-Savo ja Keski-Suomi, Vermlanti) ’kylmä tuuli, kevättuuli, ahava’, ulea ’sama merkitys, kylmä, kolea (tuuli)’, joskin äänt. läheisillä sanoilla (katso ume, ummehtua, untuva) on myös merkityksiä ’pilvinen, sumuinen; ummehtunut’ ja sanojen juuret voivat siten olla usealla taholla. Katso myös ulvoa.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenulissa ’itkeä ääneen’
karjalaulissa, ulajoa ’ulista’, ulahtoakseh ’ulvahtaa’, ulata ’ulvoa; paukkua (jää)’
lyydi(prs., run.) (itken) ulahutan ’itkeä pirautan’
vepsäulaita ’ulista’
vatja(Tsv) ulize̮- ’parkua, nyyhkyttää, itkeä’
viro(rantamurt., mahdollisesti suomi →) ulise- ’vinkua (tuuli), soida (korvat)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

296 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: ulahtaa 66 % · ulahti 34 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin ulahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäulahdanulahdinolen ulahtanutolin ulahtanut
sinäulahdatulahditolet ulahtanutolit ulahtanut
hänulahtaaulahtion ulahtanutoli ulahtanut
meulahdammeulahdimmeolemme ulahtaneetolimme ulahtaneet
teulahdatteulahditteolette ulahtaneetolitte ulahtaneet
heulahtavatulahtivatovat ulahtaneetolivat ulahtaneet
passiiviulahdetaanulahdettiinon ulahdettuoli ulahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäulahtaisinolisin ulahtanut
sinäulahtaisitolisit ulahtanut
hänulahtaisiolisi ulahtanut
meulahtaisimmeolisimme ulahtaneet
teulahtaisitteolisitte ulahtaneet
heulahtaisivatolisivat ulahtaneet
passiiviulahdettaisiinolisi ulahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäulahda—
hänulahtakoonolkoon ulahtanut
meulahtakaamme—
teulahtakaa—
heulahtakootolkoot ulahtaneet
passiiviulahdettakoonolkoon ulahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäulahtanenlienen ulahtanut
sinäulahtanetlienet ulahtanut
hänulahtaneelienee ulahtanut
meulahtanemmelienemme ulahtaneet
teulahtanettelienette ulahtaneet
heulahtanevatlienevät ulahtaneet
passiiviulahdettaneenlienee ulahdettu

Infinitiivit

1. infinitiiviulahtaa
1. inf. pitkä muotoulahtaakseen
2. inf. inessiiviulahtaessa
2. inf. inessiivi, passiiviulahdettaessa
2. inf. instruktiiviulahtaen
3. inf. inessiiviulahtamassa
3. inf. elatiiviulahtamasta
3. inf. illatiiviulahtamaan
3. inf. adessiiviulahtamalla
3. inf. abessiiviulahtamatta
3. inf. instruktiiviulahtaman
4. infinitiiviulahtaminen
5. infinitiiviulahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiulahtava
Passiivin 1. partisiippiulahdettava
Aktiivin 2. partisiippiulahtanut
Passiivin 2. partisiippiulahdettu
Agenttipartisiippiulahtama
Kieltopartisiippiulahtamaton

Riimit

-ulɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ulahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ulahtaa