u­li­na

substantiivi/ˈulinɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

u-li-na (3 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 19 732. yleisin sana

Merkitykset

  1. ulvominen, ujellus, vinkuna
  2. (slangi)valitusVassarin ulina on musiikkia korville.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Näkyy savua ja kipunoita, kuuluu etäistä kauhunhuutoa, kuin kuolevan jättiläiseläimen ulinaa.
— Urho Karhumäki, Ukkonen uhkaa
Hän lähestyi ovea, jonka takaa ulina kuului, aukaisi sen ja huusi Cathérinea, joka vastasi ainoastaan kahta äänekkäämmillä valituksilla.
— Anatole France, Kuningatar Hanhenjalan ravintola
Laulut koostuvat sävelkorkeudeltaan vaihtelevista ulinoista, viserryksistä, murahduksista ja voihkaisuista.
— Wikipedia: Ryhävalas

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan ulina lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Siihen jäi marakatti tyhjä paperossin hylsy kourassaan ja päästi niin surkean ulinan, että oikein säälitti.
— Tatu Valkonen, Tatu tapaa Ilonan
Mutta tuskin se oli sanottu, kun koira kavahti pystyyn ja päästi kauhean ulinan.
— Selma Lagerlöf, Aarne herran rahat
Se muistutti kummallisen läheisellä tavalla nälkäisten koirien ulinaa.
— Eino Hosia, Orjantappuratie
Halmstadissa he kävivät yhdessä katsomassa Vahtia, joka pitkällä ulinalla ilmaisi surunsa, kun he poistuivat.
— Elisabeth Kuylenstierna-Wenster, Barbro Bertingin tyttövuodet

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ulista yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Onomat. sanoja. Samaan yhteyteen voivat kuulua myös suomi ule (Gan 1787; paikoin Etelä-Savo ja Keski-Suomi, Vermlanti) ’kylmä tuuli, kevättuuli, ahava’, ulea ’sama merkitys, kylmä, kolea (tuuli)’, joskin äänt. läheisillä sanoilla (katso ume, ummehtua, untuva) on myös merkityksiä ’pilvinen, sumuinen; ummehtunut’ ja sanojen juuret voivat siten olla usealla taholla. Katso myös ulvoa.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenulissa ’itkeä ääneen’
karjalaulissa, ulajoa ’ulista’, ulahtoakseh ’ulvahtaa’, ulata ’ulvoa; paukkua (jää)’
lyydi(prs., run.) (itken) ulahutan ’itkeä pirautan’
vepsäulaita ’ulista’
vatja(Tsv) ulize̮- ’parkua, nyyhkyttää, itkeä’
viro(rantamurt., mahdollisesti suomi →) ulise- ’vinkua (tuuli), soida (korvat)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (4)
  • Pogodin 1904 Severnorussk 10 (sm ~ ka ve; ims > ven murt. úlajdat́ ’ulista’)
  • Kalima 1915 OLR 232 (samoin)
  • Vaigla 1926 EKeel 5 29 (+ vi)
  • SKES 1975 1527–28 (s.v. ulea laajasti merk:stä ’pilvinen; kolea, tuulinen; ummehtunut’) , 1528–29 (s.v. ulista; + ly va; onomat.)

Englanninkieliset vastineet

  • wail
  • howling
  • whine

Esiintymistiheys

5 431 esiintymää · 2.1 / milj.

Suomi24
2.3
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.2
Reddit
12.0
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

Yleisimmät: ulina 42 % · ulinaa 36 % · ulinan 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ulinɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ulina. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ulina