uurrettu

adjektiivi

Johdettu sanasta: uurtaa

Merkitys

(käännetty englannista)

1.harjanteilla varustettu tai vahvistettu; pinta, jolla on karkea, harjanteinen rakenne

Kiveen oli karkeasti hakattu muutamia askelmia ja siihen, missä kallio kahden puolen muodosti kuin kaiteen, oli uurrettu ristejä.

Hautapiirtimen työ yksin olisi liian kalpea; uurrettuihin piirteisiin täytyy valaa keskitettyä proosaa, joka syöpyy.

Mudasta löytyi myös poikittain ladottuja ohuita riukuja, joiden päät oli uurrettu sitomisen helpottamiseksi.