- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: vevling)
- Vanhin tieto
- Albin Stjerncreutz, 1863
- Levinneisyys
- rannikkomurt.
Lainalähde: ← ruotsi vevling, (murt.) vävling, väling ’vanttien välinen astuinside, (murt.) kuorman sidontaköysi’.
väy-lin-ki (3 tavua) · 8 kirjainta
Merimies, joka oli kiivennyt köysistöön, lensi päistikkaa mereen väylinki molemmissa käsissä, mutta toinen merimies ennätti tarttua hänen nilkkoihinsa ja sai hänet pelastetuksi.Lainalähde: ← ruotsi vevling, (murt.) vävling, väling ’vanttien välinen astuinside, (murt.) kuorman sidontaköysi’.
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-æyliŋki
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Väylinki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/väylinki