va­el­ta­va

adjektiivi/ˈʋɑeltɑʋɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: vaeltaa

Merkitys

  1. (henkilöstä, eläimestä) usein matkalla, liikkeessä oleva, kiinteästi paikoilleen asettumaton, liikkuvaan elämänmuotoon sopeutunutRajat eivät paljoa pidättele vaeltavia nomadeja.

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.migratory

Esimerkkilauseet

Tässä vaeltava vaskisormus on, yli maan on kuulu sen laatu, ilotyttö sen vihkimäsormeensa sai, mut nyt se on takaisinsaatu!
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Niin tuli eräs vaeltava veli, se sielu, jonka Jumalalta sain, joka riippui ristillä ruumiissain, kun vielä se elämässä eli.
— Uuno Kailas, Uni ja kuolema
Maan sisäosissa kasvaa lyhytkasvuista boreaalista metsää, joissa elää vaeltavia eläimiä, kuten peura, vapiti, karibu ja hirvi.
— Wikipedia: Amerikan maantiede

Englanninkieliset vastineet

  • peripatetic
  • wayfaring
  • migratory

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivaeltava
Genetiivivaeltavan
Partitiivivaeltavaa
Essiivivaeltavana
Translatiivivaeltavaksi
Inessiivivaeltavassa
Elatiivivaeltavasta
Illatiivivaeltavaan
Adessiivivaeltavalla
Ablatiivivaeltavalta
Allatiivivaeltavalle
Abessiivivaeltavatta

Lähteet