vaeltava
adjektiivi/ˈʋɑeltɑʋɑ/va-el-ta-va (3 tavua) · 8 kirjainta
Johdettu sanasta: vaeltaa
Merkitys
- (henkilöstä, eläimestä) usein matkalla, liikkeessä oleva, kiinteästi paikoilleen asettumaton, liikkuvaan elämänmuotoon sopeutunutRajat eivät paljoa pidättele vaeltavia nomadeja.
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Matias oli näkemästään huumautunut, hän hieroi otsaansa ja aikoi kysyä jotakin pyhimykseltä, joka yhä seisoi siinä vuoteen vieressä ja piti verhoa koholla, mutta silloin muuttui ohitse vaeltava vallasväki ikäänkuin savuksi, haihtuen ilmaan.Siunaus rannoilla ja mailla, siunaus kultapilvillä ja aalloilla vaeltavilla, siunaus kaupungilla, rannalta kellervänä hohtavalla, kaloilla, syvyyden asukkailla, siunaus palava kuin kiitollinen ihmissydän.Nieriä on monimuotoinen laji, josta on olemassa lohen ja meritaimenen tapaan mereen vaeltavia kantoja, mutta sitä tavataan myös hyvin pienissä vesistöissä, kuten tunturilammissa.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vaeltava lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Tuo mies oli Ahasverus, vaeltava juutalainen, näin opettaja vakavasti selitti.Eivät edes vaeltavien ritarienkaan urotyöt ole voineet minun tekojani himmentää.Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.migratory
Englanninkieliset vastineet
- peripatetic
- wayfaring
- migratory
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10 (koira)
Yleisimmät: vaeltava 50 % · vaeltavia 19 % · vaeltavaa 15 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: vaeltava – vaeltavampi – vaeltavin
Lähteet
- Wikisanakirja (suomi)· CC BY-SA 4.0
- FinnWordNet 2.0, Lindén et al. (2012)· CC BY 3.0
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaeltava. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaeltava