va­el­ta­va

adjektiivi/ˈʋɑeltɑʋɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

va-el-ta-va (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: vaeltaa

Merkitys

  1. (henkilöstä, eläimestä) usein matkalla, liikkeessä oleva, kiinteästi paikoilleen asettumaton, liikkuvaan elämänmuotoon sopeutunutRajat eivät paljoa pidättele vaeltavia nomadeja.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Matias oli näkemästään huumautunut, hän hieroi otsaansa ja aikoi kysyä jotakin pyhimykseltä, joka yhä seisoi siinä vuoteen vieressä ja piti verhoa koholla, mutta silloin muuttui ohitse vaeltava vallasväki ikäänkuin savuksi, haihtuen ilmaan.
— Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana I
Siunaus rannoilla ja mailla, siunaus kultapilvillä ja aalloilla vaeltavilla, siunaus kaupungilla, rannalta kellervänä hohtavalla, kaloilla, syvyyden asukkailla, siunaus palava kuin kiitollinen ihmissydän.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Nieriä on monimuotoinen laji, josta on olemassa lohen ja meritaimenen tapaan mereen vaeltavia kantoja, mutta sitä tavataan myös hyvin pienissä vesistöissä, kuten tunturilammissa.
— Wikipedia: Nieriä

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vaeltava lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.migratory

Englanninkieliset vastineet

  • peripatetic
  • wayfaring
  • migratory

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: vaeltava 50 % · vaeltavia 19 % · vaeltavaa 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: vaeltava – vaeltavampi – vaeltavin

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaeltava. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaeltava