vai­ke­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. lakata olemasta äänessä tai puhumasta; laantua, tyyntyä (tuuli, sade); heiketä

Etymologia

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan vaieta yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro

Lainalähde: germaanista alkuperää, vertaa germaaninen *waika-, muinaisnorja veikr ’pehmeä, heikko’, nykynorja vek, veik ’pehmeä, (liian) taipuisa, veltto, hauras, voimaton, heikko’, muinaisruotsi veker, nykyruotsi vek ’notkea, taipuisa, pehmeä, lauhkea, hento’, saksa weich ’pehmeä; heikko, tunteellinen; nuoska, märkä (lumi)’, anglosaksi wāc ’pehmeä, heikko; veltto; mitätön, kehno’.

itämerensuomalaisen sanueen oletettu kantasana on *vaikka ’hiljainen, äänetön’, jolle on puolestaan ehdotettu

Katso myös vaiti.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvaiketa ’rauhoittua, tyyntyä’
karjalavaikkaine ’äänetön, vaiti’, vaikastuo ’vaieta’
lyydivaikkańi ’vaiti, ääneti’, vaikastuda ’vaieta’
vepsävaikńe ’hiljainen, äänetön; hiljaa, salaa’, vaikastuda, vaikištuda ’vaieta’
–? vatja vaige̮da ’vaipua’
viro(Wied) vaikneda ’rauhoittua, tyyntyä’, vaik (Wied; g. vaiga, vaigi, vaigu) ’hiljainen, rauhallinen’, vaikne ’sama merkitys’, vaiki ’vaiti’, vaikida ’vaieta’

(suomi → luulajansaame vaihkētit ’mennä äkkiä ohi, tauota’, inarinsaame vajkkaniđ ’vaieta, hiljetä’).

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

399 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaiketa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaiketa