vai­ket­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. vaientaa, vaimentaa, hiljentää

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vaieta yhteydessä
Vanhin tieto
Hardevicus Henrici, 1643
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro

Lainalähde: germaanista alkuperää, vertaa germaaninen *waika-, muinaisnorja veikr ’pehmeä, heikko’, nykynorja vek, veik ’pehmeä, (liian) taipuisa, veltto, hauras, voimaton, heikko’, muinaisruotsi veker, nykyruotsi vek ’notkea, taipuisa, pehmeä, lauhkea, hento’, saksa weich ’pehmeä; heikko, tunteellinen; nuoska, märkä (lumi)’, anglosaksi wāc ’pehmeä, heikko; veltto; mitätön, kehno’.

itämerensuomalaisen sanueen oletettu kantasana on *vaikka ’hiljainen, äänetön’, jolle on puolestaan ehdotettu

Katso myös vaiti.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvaiketa ’rauhoittua, tyyntyä’
karjalavaikkaine ’äänetön, vaiti’, vaikastuo ’vaieta’
lyydivaikkańi ’vaiti, ääneti’, vaikastuda ’vaieta’
vepsävaikńe ’hiljainen, äänetön; hiljaa, salaa’, vaikastuda, vaikištuda ’vaieta’
–? vatja vaige̮da ’vaipua’
viro(Wied) vaikneda ’rauhoittua, tyyntyä’, vaik (Wied; g. vaiga, vaigi, vaigu) ’hiljainen, rauhallinen’, vaikne ’sama merkitys’, vaiki ’vaiti’, vaikida ’vaieta’

(suomi → luulajansaame vaihkētit ’mennä äkkiä ohi, tauota’, inarinsaame vajkkaniđ ’vaieta, hiljetä’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaikettaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaikettaa