vai­naa

substantiivi/ˈʋɑi̯nɑː/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vai-naa (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 16 806. yleisin sana

Merkitykset

  1. (murre)vainaja, kuollut ihminen (persoonana)– ”Elämä kannattaa elää loppuun saakka”, ruukasi Kalle-vainaa sanoa.
  2. (harvinainen)kuollut ihminen, ruumisKun Pekka astui sisään, Kalle oli vainaana pirtin lattialla.
  3. (arkikieltä)(halventava)henkilö, jonka puhuja toivoisi olevan jo kuollut– Pete, kato, tässä on Martti-vainaa!

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Virkkaa vanhin viisas yössä "Vaikka vuodet painaa, onpa rinnanriemu, että viel' en ollut vainaa, koska Herra salli hetken, määräs tämän tähtiretken.
— Eino Leino, Tuulikannel II
Ma tyhjät, tummat tuolirivit näin ja niissä ne, mi sortui elävinä, siell' istui vainaat, joukko ystäväin, mut yksin elävänä istuin minä.
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
Järvenpää sai lisänimen "Matti -vainaa" piileskeltyään sodan päättymisen jälkeenkin niin pitkään, että hänen lähiomaisensakin luulivat hänen jo kuolleen.
— Wikipedia: Matti Järvenpää

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vainaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Onko jo oikeus valkea vainaa, kansojen kohtalo kaikkia painaa, tuomittu vuossatavalheiden vaivaan.
— Larin-Kyösti, Taiston tiellä
Ne on näätsen ukko vainaan viljavelan panttina Linnaisten Mattilassa.
— Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat
Muistatko Anttila vainaata, kun markkinoilla kolhaistiin hänen poskensa halki?
— Kalle Kajander, Kun talonpojasta tuli herra
Hiirivaari harmaanuttu, Miiri vainaan vanha tuttu Hiipii luokse hiljaisesti: »Kuolikos tuo totisesti?
— Vera Hjelt, Siskosarjalle

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan vainaja yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
viro
  1. suomivainaja
  2. germaaninenvertaa gootti wainahs, wainags ’kurja, viheliäinen, onneton’, muinaisyläsaksa wēnag ’sama merkitys; valitettava; vähäinen, heikko, pieni’, keskiyläsaksa wēnec, wēnic, nykysaksa wenig ’vähä(inen), pieni; vähän’ (johd. germaanisesta v:stä, jonka jatkajia on muun muassa nykysaksa weinen ’itkeä’)
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viromurt., kansanr. vainu ’kuolema, manalan jumala’

(suomi → pohjoissaame ‑vaiˈdne (luulajansaame) ’vainaja’)

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • late

Esiintymistiheys

6 860 esiintymää · 2.6 / milj.

Suomi24
2.4
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.2
Reddit
1.0
Tekstitykset
8.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 17 (vapaa)

Yleisimmät: vainaa 73 % · vainaan 14 % · vainaita 6 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑinɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vainaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vainaa