vainaa

substantiivi

/ˈʋɑi̯nɑː/

Merkitykset

1.(murre)vainaja, kuollut ihminen (persoonana)– ”Elämä kannattaa elää loppuun saakka”, ruukasi Kalle-vainaa sanoa.
2.(harvinainen)kuollut ihminen, ruumisKun Pekka astui sisään, Kalle oli vainaana pirtin lattialla.
3.(arkikieltä)(halventava)henkilö, jonka puhuja toivoisi olevan jo kuollut– Pete, kato, tässä on Martti-vainaa!

On vainaat vait? — Ei herää ken!

Ma tyhjät, tummat tuolirivit näin ja niissä ne, mi sortui elävinä, siell' istui vainaat, joukko ystäväin, mut yksin elävänä istuin minä.

Torikka todisti vierelläni ammuntaani seuratessaan: ' laaki ja vainaa '.

6 860 esiintymää, 2.6 / milj.

Suomi24

2.4

Sanomalehdet

0.4

Aikakauslehdet

0.3

Wikipedia

0.2

1.0

Tekstitykset

8.4

Taivutusluokka 17

-ɑinɑː