va­li­tus­ru­no

substantiivi
Jaa

sisältää sanat: valitus + runo

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kuolleelle omistettu tai surullinen runo; elegia

Synonyymit

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Karvaita ja surullisia valitusrunoja kaikuu heidän kanteleesta, siitä että kansan kieli on ollut kahleissa pidettynä ja herrojen seuroista sulettuna; korkealle raikkuu heidän riemunsa joka kerta kun joku ikivanha este murtuu; kiitosrunoja virtaa sydämen pohjasta kaikille Suomen kielen edistäjille ja puolustajille, varsinkin Suomalaisen kirjallisuuden seuralle.
tekijä Usea, Mansikoita ja mustikoita II
"Runoelman" täydellinen nimi on: "Suomen suruisen cansan Ynnä Pohjan peräläisten Vaikia valitusruno Alla vaivan vaikeimman Venäjän verisen miecan Tygö Carlen callehimman — — Runo raudalla rakettu".
B. F. Godenhjelm, Oppikirja suomalaisen kirjallisuuden historiassa
Kochanowskin monista runoteoksista on ehkä ensimmäiseksi asetettava Treny, kokoelma valitusrunoja tyttären kuoleman johdosta.
Wikipedia: Jan Kochanowski

Englanninkieliset vastineet

  • lament
luokat:

Lähteet