- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vartio yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
- suomivartio
- germaaninenvertaa gootti wardja ’vartija’, johd. germaaninen vart:sta *warđu- (indoeurooppalainen *u̯or-tu-), josta on johdettu muun muassa nykyruotsi vård (muinaisruotsi varþer) ’hoito, huolto; vartija’, muinaisnorja vǫrðr, nykynorja vord ’vartija’, keskialasaksa warde ’vartija; vartiotorni’, muinaisyläsaksa warta, nykysaksa Warte ’vartiopaikka, ‑torni’
skandinaavisissa kielissä myös ’haltia’, joka merk. tavataan paikoin suomessakin; samasta sanueesta on lainattu myös varrota (katso tätä).
pohjoissaame varˈdo (eteläsaame luulajansaame) ’paikka, josta voi katsoa kauas’, vardos (uumajansaame piitimensaame luulajansaame) ’hyvänäköalainen’ ← skandinaavinen.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | vartivo ’vartio; vahti’, vartie ’vartija’, varteija, vartoija (prs. varteitšen, vartoitšen) ’vartioida, varjella; vaania riistaa’ |
|---|---|
| lyydi | vard́oida (prs. vard́oitšen) ’vartioida, varjella, suojella, pitää huolta’ |
| vepsä | varǵīta, vard́oita ’vartioida; pitää silmällä, väijyä’ |
| vatja | varrita (prs. vartian) ’vahtia, katsoa, pitää silmällä’ |
| viro | vardja ’työvouti; häämenojen ohjaaja’ |
Samaa juurta olevia sanoja
- vartio1510
- vartia
- vartija1920
- vartioida
- kunniavartio
- päävartio
- ‑asema
- ‑koira
- ‑vuoro