ve­si­äm­pä­ri

Eräänä kauniina elokuun päivänä, kun lehtori selvitteli pikääsiimaa kaivon läheisyydessä, kulki Anu ohi, kantaen kahta vesiämpäriä.

Lopulta kuitenkin hänen taaja edestakaisin kulkemisensa vesiämpäri mukanaan herätti perämiehen huomiota, ja silloin havaittiin, että paloviina oli tulessa, sillä nyt oli neekerin pakko tunnustaa totuus.

Äänittämisen lomassa hän hautoi kättään jääpaloilla täytetyssä vesiämpärissä.