vie­ras­tut­taa

verbi/ˈʋie̯rɑstutːɑːˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: vierastaa

Merkitys

  1. arastaa vieraita ihmisiä, paikkoja tms.

Etymologia

vierastaa + johdin -utta

Esimerkkilauseet

Ei muuta kuin omilla uskoillaan vierastuttaa mielet Vienassa, sohaista vihanpalo aivoihin ja ase kouraan, jo syttyi taaskin veljessota, ryöstö ja hävitys.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
Voisiko kahdeksan vuoden poissa-olo niin vierastuttaa minua omaistenkin silmissä...
— Augustin Eugène Scribe, Ensimäinen rakkaus

Esiintymistiheys

90 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivivierastuttaa
Ind. prees. yks. 1.vierastutan
Ind. imperf. yks. 3.vierastutti
Kond. prees. yks. 3.vierastuttaisi
Pot. prees. yks. 3.vierastuttanee
Imperat. prees. yks. 3.vierastuttakoon
Akt. 2. partisiippivierastuttanut
Pass. imperf.vierastutettiin

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet