a­ras­taa

verbi/ˈɑrɑstɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

a-ras-taa (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: arka

Merkitykset

  1. (harvinainen)arkailla, aristella
  2. (harvinainen)aristaa, tuntua aralta

Esimerkkilauseet

Hän tunsi meidät, sen voimme selvästi huomata hänen arasta katseestaan, mutta muutakin ilmeni siinä — iloista tyytyväisyyttä, minkä johdosta, se oli toistaiseksi arvoitus.
— Eino I. Parmanen, Merkillisiä tapahtumia
Yrittää hieman arastamaan — pitkästä ajasta.
— Santeri Alkio, Juoppohullu
Nuori lintu käy läpi sulkasadon ja puolivuotiaana sen erottaa aikuisesta arasta oikeastaan vain tummista silmistä.
— Wikipedia: Sinikelta-ara

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *arga-z)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan arka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: ← germaaninen *arga-z, vertaa muinaisnorja argr ’pelokas, arka, epämiehekäs, toimeton, veltto, siveetön’, islanti argur ’arka, paha, häijy, halpamainen, häpeällinen’, muinaisruotsi argher ’arka, kurja, huono, paha, vihainen’, nykynorja, nykyruotsi arg ’vihainen’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenarka ’arka’
karjalaarka, arkaine ’arka, kesytön, vauhko; eloisa, villi’, aristuo, arkavuo ’aristua’
lyydiarg (mon. argad) ’arka’
vepsäarg
vatjaarka ’arka, vauhko, ujo; herkkä’
viroarg (g. ara) ’sama merkitys, hellä’
liiviārga ’arka, pelokas’

(ilmeisesti suomi → pohjoissaame arˈge ’arka, pelokas, vauhko’)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

569 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa)

Yleisimmät: arasti 66 % · arastaa 35 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin arastaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäarastanarastinolen arastanutolin arastanut
sinäarastatarastitolet arastanutolit arastanut
hänarastaaarastion arastanutoli arastanut
mearastammearastimmeolemme arastaneetolimme arastaneet
tearastattearastitteolette arastaneetolitte arastaneet
hearastavatarastivatovat arastaneetolivat arastaneet
passiiviarastetaanarastettiinon arastettuoli arastettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäarastaisinolisin arastanut
sinäarastaisitolisit arastanut
hänarastaisiolisi arastanut
mearastaisimmeolisimme arastaneet
tearastaisitteolisitte arastaneet
hearastaisivatolisivat arastaneet
passiiviarastettaisiinolisi arastettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäarasta—
hänarastakoonolkoon arastanut
mearastakaamme—
tearastakaa—
hearastakootolkoot arastaneet
passiiviarastettakoonolkoon arastettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäarastanenlienen arastanut
sinäarastanetlienet arastanut
hänarastaneelienee arastanut
mearastanemmelienemme arastaneet
tearastanettelienette arastaneet
hearastanevatlienevät arastaneet
passiiviarastettaneenlienee arastettu

Infinitiivit

1. infinitiiviarastaa
1. inf. pitkä muotoarastaakseen
2. inf. inessiiviarastaessa
2. inf. inessiivi, passiiviarastettaessa
2. inf. instruktiiviarastaen
3. inf. inessiiviarastamassa
3. inf. elatiiviarastamasta
3. inf. illatiiviarastamaan
3. inf. adessiiviarastamalla
3. inf. abessiiviarastamatta
3. inf. instruktiiviarastaman
4. infinitiiviarastaminen
5. infinitiiviarastamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiarastava
Passiivin 1. partisiippiarastettava
Aktiivin 2. partisiippiarastanut
Passiivin 2. partisiippiarastettu
Agenttipartisiippiarastama
Kieltopartisiippiarastamaton

Riimit

-ɑrɑstɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Arastaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/arastaa