viil­lä

verbi/ˈʋiːlːæˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

viil-lä (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: viiltää

Merkitys

Esimerkkilauseet

Ne heimoa on hennon herkkää ja tuoksu suvinen on sielu niillä, ei niitä tahraa saasta, ne imee mehun maasta, oi, ihmisjalka, älä niitä viillä!
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
Ken ei taudeistasi taltu, häntä ahdista hädällä, turruttele tuskanöillä; ken on ketterä jaloilta ansoihisi astumahan, häntä vaani valppahasti, tapaturmalla tavoita; ken on vielä vikkelämpi sitä sirpillä sivalla, viillä vaikka viitakkeella".
— Willie Angervo, Elämän verkko
Suoraan suomennettuna, Zabuzan nimi tarkoittaa "Ei koskaan viillä kahdesti", joka on varsin kuvaava nimi, sillä hän hoitelee vastustajansa yleensä yhdellä miekaniskulla.
— Wikipedia: Zabuza Momochi

Etymologia

Vanhin tieto
Hemminki Maskulainen, 1605
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, pohjoisvepsä, vatja, viro, liivi

Todennäköisesti johd. vart:sta *vije- ’leikata’ (*vijele-: frekv.-johd.), joka = saame vâggjât ’leikata (kangasta vaatteeksi, leipää, juustoa, nahkaa); viiltää’. Vertaa viima, viipale, viiru, viiva.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvīltǟ ’kyntää viiltoauralla; vihloa’
karjalaviillä ’leikata (kangasta, nahkaa ommeltavaksi)’, viilteä ’leikata, viiltää; laahata, viistää; pitää perää’
lyydivīĺdä ’leikata (puku, paita ommeltavaksi); viiltää’, vīlttä ’purjehtia toisen ohi’
pohjoisvepsäpohjoisvepsä vīlda, keskivepsä viĺta, viĺda ’leikata (viipale, suikale; puku)’
vatjavīllä ’viiltää; leikata (vaatetta)’
viroviil (g. ‑u) ’vaatteen levennyskiila’, viilak(as) ’viipale’
liivivīʾl ’viillos, viipale; peltokaistale’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

2 942 esiintymää · 1.1 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
3.1
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
0.4
Reddit
0.9
Tekstitykset
1.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: viiltävä 33 % · viilee 31 % · viillä 17 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin viillä taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäviilenviilinolen viillytolin viillyt
sinäviiletviilitolet viillytolit viillyt
hänviileeviilion viillytoli viillyt
meviilemmeviilimmeolemme viilleetolimme viilleet
teviiletteviilitteolette viilleetolitte viilleet
heviilevätviilivätovat viilleetolivat viilleet
passiiviviilläänviiltiinon viiltyoli viilty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviilisinolisin viillyt
sinäviilisitolisit viillyt
hänviilisiolisi viillyt
meviilisimmeolisimme viilleet
teviilisitteolisitte viilleet
heviilisivätolisivat viilleet
passiiviviiltäisiinolisi viilty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäviile—
hänviilköönolkoon viillyt
meviilkäämme—
teviilkää—
heviilköötolkoot viilleet
passiiviviiltäköönolkoon viilty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviillenlienen viillyt
sinäviilletlienet viillyt
hänviilleelienee viillyt
meviillemmelienemme viilleet
teviillettelienette viilleet
heviillevätlienevät viilleet
passiiviviiltäneenlienee viilty

Infinitiivit

1. infinitiiviviillä
1. inf. pitkä muotoviilläkseen
2. inf. inessiiviviillessä
2. inf. inessiivi, passiiviviiltäessä
2. inf. instruktiiviviillen
3. inf. inessiiviviilemässä
3. inf. elatiiviviilemästä
3. inf. illatiiviviilemään
3. inf. adessiiviviilemällä
3. inf. abessiiviviilemättä
3. inf. instruktiiviviilemän
4. infinitiiviviileminen
5. infinitiiviviilemäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiviilevä
Passiivin 1. partisiippiviiltävä
Aktiivin 2. partisiippiviillyt
Passiivin 2. partisiippiviilty
Agenttipartisiippiviilemä
Kieltopartisiippiviilemätön

Riimit

-iːlːæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viillä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viillä