vii­mak­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kova, kylmä, pureva (tuuli)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viima yhteydessä
Vastineita
karjala

Ainakin osittain deskr. sanoja; muun muassa pohjoissaame viiˈbmât viittaa siihen, että myös suomi vimma voi kuulua samaan sanueeseen. Tuulen purevuus ja terävyys (vertaa saksa »schneidender Wind») viittaa myös viillä v:n yhteyteen; onkin ajateltavissa, että vanha leikkaamista, viiltämistä merkitsevä v.-vartalo (*viji-) on pohjana kaikille seuraavista: viillä, viima (josta → vimma), viipale, viiru ja viiva (katso näitä); vertaa myös vihma.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaviima ’kylmä tuuli; heikko tuuli; uho, veto’, viimata ’tuulla kylmästi; tuulla heikosti; vetää; uhota lämmintä tai kylmää’

(suomi → luulajansaame vijma(-piegga) ’voimakas tuuli’ (piegga ’tuuli’), inarinsaame vijme (koltansaame) ’viima’, pohjoissaame viiˈbmai ’voimakas (tuuli); innokas saamaan alulle jotain’, viiˈbmât ’innostua alkuun päästyään’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viimakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viimakka