vii­ma­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. huimata, pyörryttää; kivistää (päätä)
  2. tuulla kylmästi, vetää

Etymologia

1viimata1 – huimata, pyörryttää; kivistää (päätä)

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
Satakunta ja ymp.
Vastineita
inkeroinen, karjala

Sanalle on esitetty germaaninen laina-alkuperää ja viitattu sen yhteydessä kahteenkin germaaninen (skandinaavinen) sanueeseen (1. muinaisnorja svíma ’pyörtyä, häilyä’, nykynorja svima ’huojua, kaatuilla’, nykyruotsi svimma ’pyörtyä’ (keskialasaksa swimen ’tuntea pyörrytystä’, germaaninen *svīma); 2. muinaisnorja víma ’pahoinvointi, huimaus (juovuksissa ollessa)’, vím ’tajuttomuus’, nykynorja vime ’hoippua, kulkea sekavana; oikutella’). Sanat voinevat myös olla s.v. viima main. sanapesyeen sporadisia jäseniä. Vertaa myös viemistää ja vimma.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvīmata ’tehdä sekapäiseksi’
karjalaviimata ’huimata; kivistää’.

2viimata2 – tuulla kylmästi, vetää

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viima yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Vastineita
karjala

Ainakin osittain deskr. sanoja; muun muassa pohjoissaame viiˈbmât viittaa siihen, että myös suomi vimma voi kuulua samaan sanueeseen. Tuulen purevuus ja terävyys (vertaa saksa »schneidender Wind») viittaa myös viillä v:n yhteyteen; onkin ajateltavissa, että vanha leikkaamista, viiltämistä merkitsevä v.-vartalo (*viji-) on pohjana kaikille seuraavista: viillä, viima (josta → vimma), viipale, viiru ja viiva (katso näitä); vertaa myös vihma.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaviima ’kylmä tuuli; heikko tuuli; uho, veto’, viimata ’tuulla kylmästi; tuulla heikosti; vetää; uhota lämmintä tai kylmää’

(suomi → luulajansaame vijma(-piegga) ’voimakas tuuli’ (piegga ’tuuli’), inarinsaame vijme (koltansaame) ’viima’, pohjoissaame viiˈbmai ’voimakas (tuuli); innokas saamaan alulle jotain’, viiˈbmât ’innostua alkuun päästyään’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viimata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viimata