vilk­kaa

adverbi/ˈʋilkːɑː/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vilk-kaa (2 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. kiireen vilkkaa ’nopeasti’
  2. vilahdella, vilkkua

Esimerkkilauseet

Sinnes kannoin mekkoa, mi ylti aina nilkkaan, "Tollee tutta ja töppönnee" se sieltä alta vilkkaa; Niin se aina kulkeminen tääll' on köyhän lasten, Hatun eestä riepu pieni peittona on hasten.
— Alpo Noponen, Urpuja
Eikä meitä kahta kertaa tarvinnut käskeäkään, me juoksimme kiireen vilkkaa rantaan, työnsimme veneen vesille, sousimme sen erääseen pajupensaita kasvavaan lahden poukamaan ja vedimme maalle, jotta ei kukaan sitä ensi tilassa löytäisi.
— Tatu Valkonen, Miehen housuissa
Yleisradion saama katsojapalaute ennen vuoden 2000 jääkiekon MM -kilpailuja aiheutti kuitenkin sen, että Yle teki kiireen vilkkaa Mertarannan kanssa sopimuksen jääkiekon arvokisaselostuksista.
— Wikipedia: Antero Mertaranta

Etymologia

1vilkkaa1 – kiireen vilkkaa ’nopeasti’

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vilkas yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Deskr. sanoja, ehkä samaa alkuperää kuin s.v. vilkkua ja vilistä1 mainitut sanat.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvilkas: »hepoisel on vilkas pǟ» ’hevonen kuuntelee tarkkaavaisesti’
karjala(Suistamo) vilkas (? ← suomi) ’vilkas, villi’
virovilgas, vilge(ne) ’virkeä, pirteä, reipas’, vilkus ’virkeys, pirteys, ripeys’.

2vilkkaa2 – vilahdella, vilkkua

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan vilkkua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

vilkata ’sama merkitys; viitata, antaa merkki (kädellään)’, vilkuttaa (Jusl 1745) ’antaa välkkyä tai pilkahdella, väläytellä (v. silmää ’iskeä silmää’); huiskuttaa (kättään, huivia)’, vilkutella (Laurentius Petri Aboicus (Tammelinus 1644), vilkku ’välähtelevä (merkinanto)laite (vilkkuvalo; suuntavilkku)’

Deskr. sanoja. Katso myös vilistä1, vilkas ja vilskata.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvilkkā ’vilkkua (tuli)’, vilkuttā ’vilkuttaa’
karjalavilkkoa (prs. vilkan), vilkoa ’vilkkua, välkkyä; vilahdella’, vilkuttoa ’pilkahdella; vilkuttaa; räpyttää (silmiä)’
vatja(Tsv) vilkkua ’vilkkua, välkkyä, vilahdella’
virovilkuda ’vilkkua’, vilgutada, vilgatada ’vilkuttaa, antaa vilkkua, väläytellä; vilahtaa’
liivivilkə (prs. vīlkəb, ‑ub) ’vilkkua, häivähdellä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

2 085 esiintymää · 0.8 / milj.

Suomi24
0.9
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Riimit

-ilkːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vilkkaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vilkkaa