vilk­ku

substantiivi/ˈʋilkːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vilk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 5 134. yleisin sana

Johdettu sanasta: vilkkua

Merkitys

  1. vilkkuva valonlähde, joka on vuoroin toiminnassa, vuoroin ei. Erityisesti suuntavilkku.Suomalaiset eivät käytä vilkkua kääntyessään – ”mitäs se muille kuuluu, minne minä menen”.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Sa viime tähti, kalvas koi, mi hymyin vilkut aamuin ain, nyt sätees taas sen päivän toi, mi Meerin riisti rinnoiltain.
— Valter Juva, Sata runoa
Pois, virvaliekit! Senkin välkky vilkku! Kun kouraisen, jää hyydepiimää pilkku!
— Johann Wolfgang von Goethe, Faust II
Lisäksi ohjaustankoon on sijoitettu useita katkaisijoita, joilla hallitaan valoja, vilkkuja ja muita moottoripyörään asennettuja laitteita.
— Wikipedia: Moottoripyörä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vilkkua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

vilkata ’sama merkitys; viitata, antaa merkki (kädellään)’, vilkuttaa (Jusl 1745) ’antaa välkkyä tai pilkahdella, väläytellä (v. silmää ’iskeä silmää’); huiskuttaa (kättään, huivia)’, vilkutella (Laurentius Petri Aboicus (Tammelinus 1644), vilkku ’välähtelevä (merkinanto)laite (vilkkuvalo; suuntavilkku)’

Deskr. sanoja. Katso myös vilistä1, vilkas ja vilskata.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvilkkā ’vilkkua (tuli)’, vilkuttā ’vilkuttaa’
karjalavilkkoa (prs. vilkan), vilkoa ’vilkkua, välkkyä; vilahdella’, vilkuttoa ’pilkahdella; vilkuttaa; räpyttää (silmiä)’
vatja(Tsv) vilkkua ’vilkkua, välkkyä, vilahdella’
virovilkuda ’vilkkua’, vilgutada, vilgatada ’vilkuttaa, antaa vilkkua, väläytellä; vilahtaa’
liivivilkə (prs. vīlkəb, ‑ub) ’vilkkua, häivähdellä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • flasher

Esiintymistiheys

36 368 esiintymää · 13.9 / milj.

Suomi24
15.8
Sanomalehdet
3.1
Aikakauslehdet
15.9
Wikipedia
1.3
Reddit
9.0
Tekstitykset
2.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: vilkkua 26 % · vilkku 23 % · vilkun 21 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ilkːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vilkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vilkku