- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *blika)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pilkka yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- karjala, lyydi, vatja, viro
Lähtökohta: ← germaaninen *blika, vertaa nykyruotsi murt. (Gotl) blick ’vaalea pilkka puussa’, muinaisruotsi nykynorja nykyruotsi murt. blika, nykyruotsi blecka ’merkitä puita lyömällä niihin rasti’, samaa kantaa kuin kantagermaani *blaika- (muinaisnorja islanti blíkja ’loistaa (valkoisena)’, muinaisnorja bleikr, nykyruotsi blek ’vaalea; kalpea’), josta varhainen laina lienee suomi laikka (katso tätä), laikku. Katso myös pilkka1, pilkkoa sekä pilkottaa.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | pilkka ’täplä, pilkku, laikku (tavallisesti eläimen otsassa); veistetty merkki (tavallisesti) puun kyljessä’, pilkku ’sama merkitys’ |
|---|---|
| lyydi | pilkeh ’pilkku, täplä’ |
| vatja | pilkku ’pilkka, pilkku, täplä’ |
| viro | (Wied) pilk (g. pilgu), valge-pilk ’täplä (eläimen otsassa)’ |