vil­kut­taa

verbi/ˈʋilkutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vil-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 10 636. yleisin sana

Johdettu sanoista: vilkku, vilkkua

Merkitykset

  1. tehdä tervehtiäkseen, hyvästelläkseen tms. ele, jossa nostetaan käsi tai kädet ylös, suoristetaan sormet, paljastetaan kämmen eteenpäin toista ihmistä kohti ja heilutetaan kättä sivuttaissuunnassa edestakaisinEn ehtinyt vilkuttaa hänelle hyvästejä.
  2. vilkkua; välkyttääLiikennevalot vilkuttavat keltaista silloin, kun ne eivät ole toiminnassa.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Gert kulki hiljaa asemasiltaa pitkin, ja toisten takaa, äidin ja sisaren, jotka vilkuttivat nenäliinoillaan, hän tervehti.
— Sigrid Undset, Jenny
Caroline vaaleni, ja Dejoie, joka ei tiennyt hänen suhteestaan Saccard'iin, vilkutti silmää ja selitti merkitsevin ilmein, minkälainen asia oli kysymyksessä.
— Émile Zola, Raha
Roope käskee ankanpoikien mennä vilkuttamaan siihen ikkunaan, jotta tämä näkisi, mikä ikkunoista on kyseessä.
— Wikipedia: Kirje kotoa

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vilkuttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Silloin veti vallesmanni salaperäisesti vilkuttaen toista silmäänsä esille kaksi rommipulloansa.
— Larin-Kyösti, Leipä ja laulu
Dorthea vilkutti nenäliinallaan, kunnes hän näki kyytihevosen katoavan alamäkeä.
— Sigrid Undset, Lannistumaton sydän
Hän vilkutti viekkaasti silmiään kulmain alta, keikutti päätään ja naureskeli.
— Santeri Ivalo, Iltapuhteeksi I
Majakka vilkuttaa neljä lyhyttä välkähdystä, joka on Morse-aakkosina H kuten Helsinki.
— Wikipedia: Suomenlinnan kirkko

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vilkkua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

vilkata ’sama merkitys; viitata, antaa merkki (kädellään)’, vilkuttaa (Jusl 1745) ’antaa välkkyä tai pilkahdella, väläytellä (v. silmää ’iskeä silmää’); huiskuttaa (kättään, huivia)’, vilkutella (Laurentius Petri Aboicus (Tammelinus 1644), vilkku ’välähtelevä (merkinanto)laite (vilkkuvalo; suuntavilkku)’

Deskr. sanoja. Katso myös vilistä1, vilkas ja vilskata.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvilkkā ’vilkkua (tuli)’, vilkuttā ’vilkuttaa’
karjalavilkkoa (prs. vilkan), vilkoa ’vilkkua, välkkyä; vilahdella’, vilkuttoa ’pilkahdella; vilkuttaa; räpyttää (silmiä)’
vatja(Tsv) vilkkua ’vilkkua, välkkyä, vilahdella’
virovilkuda ’vilkkua’, vilgutada, vilgatada ’vilkuttaa, antaa vilkkua, väläytellä; vilahtaa’
liivivilkə (prs. vīlkəb, ‑ub) ’vilkkua, häivähdellä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.wave
  • ruotsivinka
  • ranskaclignoter
  • virolehvitama, vilgutama, vilkuma
  • norjavinke

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • wave

Esiintymistiheys

13 144 esiintymää · 5.0 / milj.

Suomi24
5.1
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
1.8
Wikipedia
0.5
Reddit
2.8
Tekstitykset
8.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: vilkuttaa 39 % · vilkutti 10 % · vilkuta 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vilkuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävilkutanvilkutinolen vilkuttanutolin vilkuttanut
sinävilkutatvilkutitolet vilkuttanutolit vilkuttanut
hänvilkuttaavilkuttion vilkuttanutoli vilkuttanut
mevilkutammevilkutimmeolemme vilkuttaneetolimme vilkuttaneet
tevilkutattevilkutitteolette vilkuttaneetolitte vilkuttaneet
hevilkuttavatvilkuttivatovat vilkuttaneetolivat vilkuttaneet
passiivivilkutetaanvilkutettiinon vilkutettuoli vilkutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävilkuttaisinolisin vilkuttanut
sinävilkuttaisitolisit vilkuttanut
hänvilkuttaisiolisi vilkuttanut
mevilkuttaisimmeolisimme vilkuttaneet
tevilkuttaisitteolisitte vilkuttaneet
hevilkuttaisivatolisivat vilkuttaneet
passiivivilkutettaisiinolisi vilkutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävilkuta—
hänvilkuttakoonolkoon vilkuttanut
mevilkuttakaamme—
tevilkuttakaa—
hevilkuttakootolkoot vilkuttaneet
passiivivilkutettakoonolkoon vilkutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävilkuttanenlienen vilkuttanut
sinävilkuttanetlienet vilkuttanut
hänvilkuttaneelienee vilkuttanut
mevilkuttanemmelienemme vilkuttaneet
tevilkuttanettelienette vilkuttaneet
hevilkuttanevatlienevät vilkuttaneet
passiivivilkutettaneenlienee vilkutettu

Infinitiivit

1. infinitiivivilkuttaa
1. inf. pitkä muotovilkuttaakseen
2. inf. inessiivivilkuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivivilkutettaessa
2. inf. instruktiivivilkuttaen
3. inf. inessiivivilkuttamassa
3. inf. elatiivivilkuttamasta
3. inf. illatiivivilkuttamaan
3. inf. adessiivivilkuttamalla
3. inf. abessiivivilkuttamatta
3. inf. instruktiivivilkuttaman
4. infinitiivivilkuttaminen
5. infinitiivivilkuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivilkuttava
Passiivin 1. partisiippivilkutettava
Aktiivin 2. partisiippivilkuttanut
Passiivin 2. partisiippivilkutettu
Agenttipartisiippivilkuttama
Kieltopartisiippivilkuttamaton

Riimit

-ilkutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vilkuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vilkuttaa