vil­li­tä

verbi/ˈʋilːitæˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vil-li-tä (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 18 594. yleisin sana

Johdettu sanasta: villi

Merkitys

  1. tehdä villiksi; kannustaa eläimelliseen käyttäytymiseen

Esimerkkilauseet

— Ei, siinä se vielä heiluu, vaikka Niilo Maununpoika Asbosta sanoi, että hänet saa panna köysiin ja hakata kappaleiksi, jollei tuo Niilo Sture ole petturi, joka valheilla ja jutuilla villitsee kansaa.
— Carl Blink, Kustaa Vaasa ja hänen aikalaisensa I
Minun on sappeni tässä niin täysi, että kuulkoon vain, nulkki, joka täällä villitsemisen aloitti...
— Maila Talvio, Louhilinna
Poronhoitoa ei voitu suuremmassa mittakaavassa harrastaa, ennen kuin metsäpeura oli hävitetty, koska metsäpeurat villitsivät porotokat, koska metsäpeura ei kesyyntynyt.
— Wikipedia: Poronhoito

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan villitä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ah, viina viisaan villitsee, Ei juomarita hillitse, Vaan saattaa hänet ansaan.
— Matti Kurikka, Viimeinen ponnistus
Vai täällä te sen vanhan juttupukarin luona saarnaatte eksytystänne ja villitsette kansaa petollisella puheellanne ja perkeleen taidolla.
— Jac. Ahrenberg, Hihhuleita

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan villi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Lainalähde: ← ruotsi (tai kantaskandinaavi), vertaa myöhäinen muinaisruotsi wilder, viller, vil(d), nykyruotsi vild, murt. vill, muinaisnorja villr ’villi, kesytön; kolkko, autio’ (keskialasaksa wilde, nykysaksa wild, gootti wilþeis ’villi, raju, kesytön’; germaaninen alkumuoto *wilþia-).

pohjoissaame vildâs (eteläsaame uumajansaame luulajansaame) ’villi, hullu’ ← skandinaavinen; N vilˈlâ (piitimensaame luulajansaame) ’villi’ ← suomi tai osittain sk; pohjoissaame filˈlit, kausat. filˈlitit (luulajansaame inarinsaame) ’johtaa harhaan, petkuttaa, villitä, narrata’ ← suomi. — Vertaa myös rasavilli.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvilli ’villi’
karjalavilliškö ’vihainen, ilkeä ihminen tai eläin’
virovilline (Wied) ’villi, pahansuopa’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.drive, wild, agitate, stir up

Englanninkieliset vastineet

  • drive
  • wild
  • agitate
  • stir up

Esiintymistiheys

5 913 esiintymää · 2.3 / milj.

Suomi24
2.5
Sanomalehdet
2.7
Aikakauslehdet
1.2
Wikipedia
0.5
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 69 (valita)

Yleisimmät: villitsee 31 % · villitsemään 16 % · villitsi 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin villitä taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävillitsenvillitsinolen villinnytolin villinnyt
sinävillitsetvillitsitolet villinnytolit villinnyt
hänvillitseevillitsion villinnytoli villinnyt
mevillitsemmevillitsimmeolemme villinneetolimme villinneet
tevillitsettevillitsitteolette villinneetolitte villinneet
hevillitsevätvillitsivätovat villinneetolivat villinneet
passiivivillitäänvillittiinon villittyoli villitty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävillitsisinolisin villinnyt
sinävillitsisitolisit villinnyt
hänvillitsisiolisi villinnyt
mevillitsisimmeolisimme villinneet
tevillitsisitteolisitte villinneet
hevillitsisivätolisivat villinneet
passiivivillittäisiinolisi villitty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävillitse—
hänvillitköönolkoon villinnyt
mevillitkäämme—
tevillitkää—
hevillitköötolkoot villinneet
passiivivillittäköönolkoon villitty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävillinnenlienen villinnyt
sinävillinnetlienet villinnyt
hänvillinneelienee villinnyt
mevillinnemmelienemme villinneet
tevillinnettelienette villinneet
hevillinnevätlienevät villinneet
passiivivillittäneenlienee villitty

Infinitiivit

1. infinitiivivillitä
1. inf. pitkä muotovillitäkseen
2. inf. inessiivivillitessä
2. inf. inessiivi, passiivivillittäessä
2. inf. instruktiivivilliten
3. inf. inessiivivillitsemässä
3. inf. elatiivivillitsemästä
3. inf. illatiivivillitsemään
3. inf. adessiivivillitsemällä
3. inf. abessiivivillitsemättä
3. inf. instruktiivivillitsemän
4. infinitiivivillitseminen
5. infinitiivivillitsemäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivillitsevä
Passiivin 1. partisiippivillittävä
Aktiivin 2. partisiippivillinnyt
Passiivin 2. partisiippivillitty
Agenttipartisiippivillitsemä
Kieltopartisiippivillitsemätön

Riimit

-ilːitæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Villitä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/villitä