vil­li­tys

substantiivi/ˈʋilːitys/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vil-li-tys (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 16 209. yleisin sana

Johdettu sanasta: villitä

Merkitys

  1. villitseminen; jokin villitsevä asia

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Wiina, viekkaat villitykset, Halut häijyt, haukutukset Kaikissakin Kammioissakin Eipä kuulunut koskaan.
— J. F. Granlund, Wähänen Laulu-kirja
"No, siihenhän juuri tahdoin minäkin tulla", sanoi Kölliskö, "he eivät huolineet totuudesta eivätkä tyytyneet tuonlaiseen tyhjyyteen, ja siksipä ovatki he nyt niin alttiit villitykselle".
— Kyösti, Kölliskö
Nuuskarasioista tuli seurapiirien villitys, ja nuuskaan oli monia mausteita: sivetti, myski, neilikka, jasmiini, minttu, kumina, sinappi.
— Wikipedia: Tupakka

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan villitys lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Vaan tämä viimeinen villitys on kuitenkin pahin, sillä nuo pyhät, näetkös --!"
— Alexander L. Kielland, Laivuri Worse
Ja näin viimeinen villitys tulee lotapahaselle kaikkein turmiollisimmaksi.
— Samuli Paulaharju, Ruijan suomalaisia
Ja nyt tulee viimeinen villitys pahemmaksi kuin ensimäinen.
— Santeri Alkio, Jaakko Jaakonpoika

Etymologia

1villitys1 – nopeasti leviävä muoti-ilmiö; villitsevä seikka

Alkuperä
Lainasana (ruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan villi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Lainalähde: ← ruotsi (tai kantaskandinaavi), vertaa myöhäinen muinaisruotsi wilder, viller, vil(d), nykyruotsi vild, murt. vill, muinaisnorja villr ’villi, kesytön; kolkko, autio’ (keskialasaksa wilde, nykysaksa wild, gootti wilþeis ’villi, raju, kesytön’; germaaninen alkumuoto *wilþia-).

pohjoissaame vildâs (eteläsaame uumajansaame luulajansaame) ’villi, hullu’ ← skandinaavinen; N vilˈlâ (piitimensaame luulajansaame) ’villi’ ← suomi tai osittain sk; pohjoissaame filˈlit, kausat. filˈlitit (luulajansaame inarinsaame) ’johtaa harhaan, petkuttaa, villitä, narrata’ ← suomi. — Vertaa myös rasavilli.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvilli ’villi’
karjalavilliškö ’vihainen, ilkeä ihminen tai eläin’
virovilline (Wied) ’villi, pahansuopa’

Samaa juurta olevia sanoja

2villitys2 – harhaoppi

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: vill-)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan villi yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)

Lainalähde: ← nykyruotsi vill-, villo-: vill(o)väg, ‑stig ’harhatie, ‑polku’, vill(o)lära ’harhaoppi’, veckovill ’viikonpäivistä tietämätön’ (samaa alkuperää kuin vill ja vild, katso s.v. villi1).

Englanninkieliset vastineet

  • binge
  • trend
  • vogue
  • craze
  • furore
  • bandwagon

Esiintymistiheys

7 222 esiintymää · 2.8 / milj.

Suomi24
3.1
Sanomalehdet
2.7
Aikakauslehdet
1.3
Wikipedia
0.6
Reddit
2.1
Tekstitykset
1.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

Yleisimmät: villitys 64 % · villitystä 8 % · villityksen 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ilːitys

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Villitys. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/villitys