- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä ketšuan inca ’kuninkaallinen; herra, valtias’.
Ketšua oli muinaisen inkavaltakunnan pääkieli.
in-ka (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 13 756. yleisin sana
Hän pujahti ulos, jättäen väkijoukon remuamaan suunnattomassa hälinässä, jossa sekaisin kajahteli eläköön-huutoja, "Mikado"-laulua, koiran haukuntaa ja veisausta: — Sinä et su-u-inka-an ole hu-u-ono mies — a-a-a-a-men!Inka itki rannalla, heliällä hiekalla, lainehet laski ja nousi: Miksi itket Inkasein, muoriseni, miekkosein?Hän tunsi inkojen perinteet ja tavat, eikä pitänyt oikeana, että inkoja kohdeltiin pakkotyöläisinä vastoin vuoden 1720 uudistusta, jossa orjuus kiellettiin.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan inka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Amerikka Esikolumbiaanisessa Amerikassa ympärileikkausta harjoittivat esimerkiksi inkat, asteekit ja mayat.Etelässä inkat valloittivat Chancayn ja Chinchan pienet rannikon valtiot.Espanjalaiset murskasivat inkojen imperiumin saman vuosisadan aikana.Conquests lisäsi Alankomaat, Bysantin, heettiläiset, inkat, mayat, Portugalin ja sumerit.Lähtökohtana lähinnä ketšuan inca ’kuninkaallinen; herra, valtias’.
Ketšua oli muinaisen inkavaltakunnan pääkieli.
9 128 esiintymää · 3.5 / milj.
Taivutusluokka 9 (kala)
Yleisimmät: inka 66 % · inkojen 11 % · inkat 6 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-iŋkɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Inka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/inka