vit­kut­taa

verbi/ˈʋitkutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vit-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. viivyttää, pitkittää; viivytellä

Esimerkkilauseet

"Ei päivääkään etemmäksi, nyt on otollinen aika eikä asia vitkuttamalla parane.
— Pietari Päivärinta, Tintta Jaakko
Vuahensilmät katselivat päivänpaisteisina pyörtänöiltä, sievät sinikukat vitkuttivat ruispellosta, ja ilomielin pienet tyttäret sitelivät vuohensilmistä ja sinikukista kirjavia kranssia.
— Samuli Paulaharju, Härmän aukeilta
Ne aikoivat juttua ainakin vitkuttaa.
— Lauri Haarla, Portinsärkijä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vitka yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, keskivepsä, viro

Ehkä deskr.-pohjaisia sanoja.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalavitkitteä, vitkisteä ’viivyttää, hidastuttaa’, vitkitellä ’vitkastella; viipyä’, vitkittyö ’viivästyä, hidastua’
lyydivit́kittada ’vetkuttaa, vitkuttaa (asiaa)’, vit́kištuda ’viivästyä’
keskivepsäkeskivepsä vitkotada ’hidastella, viivytellä’, etelävepsä vitkotadas ’(elää) kituuttaa, vitkuttaa’
viromurt. vitkutada ’viivyttää, viivytellä’ (todennäköisesti ← suomi).

Esiintymistiheys

335 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vitkuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävitkutanvitkutinolen vitkuttanutolin vitkuttanut
sinävitkutatvitkutitolet vitkuttanutolit vitkuttanut
hänvitkuttaavitkuttion vitkuttanutoli vitkuttanut
mevitkutammevitkutimmeolemme vitkuttaneetolimme vitkuttaneet
tevitkutattevitkutitteolette vitkuttaneetolitte vitkuttaneet
hevitkuttavatvitkuttivatovat vitkuttaneetolivat vitkuttaneet
passiivivitkutetaanvitkutettiinon vitkutettuoli vitkutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävitkuttaisinolisin vitkuttanut
sinävitkuttaisitolisit vitkuttanut
hänvitkuttaisiolisi vitkuttanut
mevitkuttaisimmeolisimme vitkuttaneet
tevitkuttaisitteolisitte vitkuttaneet
hevitkuttaisivatolisivat vitkuttaneet
passiivivitkutettaisiinolisi vitkutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävitkuta—
hänvitkuttakoonolkoon vitkuttanut
mevitkuttakaamme—
tevitkuttakaa—
hevitkuttakootolkoot vitkuttaneet
passiivivitkutettakoonolkoon vitkutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävitkuttanenlienen vitkuttanut
sinävitkuttanetlienet vitkuttanut
hänvitkuttaneelienee vitkuttanut
mevitkuttanemmelienemme vitkuttaneet
tevitkuttanettelienette vitkuttaneet
hevitkuttanevatlienevät vitkuttaneet
passiivivitkutettaneenlienee vitkutettu

Infinitiivit

1. infinitiivivitkuttaa
1. inf. pitkä muotovitkuttaakseen
2. inf. inessiivivitkuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivivitkutettaessa
2. inf. instruktiivivitkuttaen
3. inf. inessiivivitkuttamassa
3. inf. elatiivivitkuttamasta
3. inf. illatiivivitkuttamaan
3. inf. adessiivivitkuttamalla
3. inf. abessiivivitkuttamatta
3. inf. instruktiivivitkuttaman
4. infinitiivivitkuttaminen
5. infinitiivivitkuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivitkuttava
Passiivin 1. partisiippivitkutettava
Aktiivin 2. partisiippivitkuttanut
Passiivin 2. partisiippivitkutettu
Agenttipartisiippivitkuttama
Kieltopartisiippivitkuttamaton

Riimit

-itkutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vitkuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vitkuttaa