vit­sa­ta

verbi/ˈʋitsɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vit-sa-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. sitoa (vitsalla); piiskata

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vitsa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: mahdollisesti (varhaiskantasuomi *vit́t́śa) ← varhaiskantagermaani *wiþjā (esigermaani *witjā), vertaa muinaisnorja við (g. viðjar) ’vitsas’ (sana voi siis olla samaa alkuperää kuin myöhempi laina vitja, katso tätä)

tai ? ← venäjä víca ’vitsa, raippa, oksa; vitsas, oksista punottu side; pasmalanka’ (johd. v:stä vit́ ’punoa, kietoa’).

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvitsa, vitša
karjalavittša ’vitsas, vitsa’, vitšas ’vitsas, näre- tai pajunvitsas, jolla aidanseipäät sidotaan’, vitšastoa ’vitsastaa, sitoa aitaa vitsaksella’
lyydivitš(e̮) ’vitsa’, vitšatta ’vitsastaa’
vepsävits, demin. vitsa̮ińe, ‑e̮ińe ’vitsa; vitsas’, vitsata ’sitoa vitsalla’
vatjavittsa, ‑e̮ ’vitsa’
virovits ’vitsa, vitsas, varpu, raippa’, vitsatada ’lyödä vitsalla’, vitsutada ’vannehtia; antaa vitsaa, piiskata’
liivivitsā ’vitsa, raippa; vanne, vyö’

(suomi vitsikko → inarinsaame viiccah ’pensaikko’)

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vitsata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävitsaanvitsasinolen vitsannutolin vitsannut
sinävitsaatvitsasitolet vitsannutolit vitsannut
hänvitsaavitsasion vitsannutoli vitsannut
mevitsaammevitsasimmeolemme vitsanneetolimme vitsanneet
tevitsaattevitsasitteolette vitsanneetolitte vitsanneet
hevitsaavatvitsasivatovat vitsanneetolivat vitsanneet
passiivivitsataanvitsattiinon vitsattuoli vitsattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävitsaisinolisin vitsannut
sinävitsaisitolisit vitsannut
hänvitsaisiolisi vitsannut
mevitsaisimmeolisimme vitsanneet
tevitsaisitteolisitte vitsanneet
hevitsaisivatolisivat vitsanneet
passiivivitsattaisiinolisi vitsattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävitsaa—
hänvitsatkoonolkoon vitsannut
mevitsatkaamme—
tevitsatkaa—
hevitsatkootolkoot vitsanneet
passiivivitsattakoonolkoon vitsattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävitsannenlienen vitsannut
sinävitsannetlienet vitsannut
hänvitsanneelienee vitsannut
mevitsannemmelienemme vitsanneet
tevitsannettelienette vitsanneet
hevitsannevatlienevät vitsanneet
passiivivitsattaneenlienee vitsattu

Infinitiivit

1. infinitiivivitsata
1. inf. pitkä muotovitsatakseen
2. inf. inessiivivitsatessa
2. inf. inessiivi, passiivivitsattaessa
2. inf. instruktiivivitsaten
3. inf. inessiivivitsaamassa
3. inf. elatiivivitsaamasta
3. inf. illatiivivitsaamaan
3. inf. adessiivivitsaamalla
3. inf. abessiivivitsaamatta
3. inf. instruktiivivitsaaman
4. infinitiivivitsaaminen
5. infinitiivivitsaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivitsaava
Passiivin 1. partisiippivitsattava
Aktiivin 2. partisiippivitsannut
Passiivin 2. partisiippivitsattu
Agenttipartisiippivitsaama
Kieltopartisiippivitsaamaton

Riimit

-itsɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vitsata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vitsata