vit­ja

substantiivi/ˈʋitjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vit-ja (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. vittu-sanan sijasta käytettävä lievä voimasanaVoi vitja että on tylsää!
  2. ohut ketju, useimmin taskukellon
  3. vitjojen (Dichondra) suvun kasvi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Isäntä tahtoo kävellä yksinään, koira, joka välistä vetää liian kovasti vitjoista, etenkin auton nähdessään, kiusoittaa isäntää.
— Joel Lehtonen, Rai Jakkerintytär
Kesken yleistä äänettömyyttä kuului kultaisten vitjain helinä, kun Iivana päästi käsistään Vapahtajan kuvan, jota Serebrjani, tehtyään ristinmerkin, oli suudellut.
— Aleksei Konstantinovitsh Tolstoi, Ruhtinas Serebrjani
VITJAssa olisi Poliisin, oikeusministerin, Rajavartiolaitoksen, Tullin ja Puolustusvoimien tietokantoja ja sitä käyttävä henkilö näkisi kerralla kaikki ne tiedot, joihin tällä on käyttövaltuudet.
— Wikipedia: VITJA

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vitja lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Abraham aukasi kotelon, siinä oli kultakello vitjoineen metaljonkineen.
— Alexander L. Kielland, Myrkkyä
Ja tuon toivioretkeläiskaavun alla piilevät ritarin kultaiset vitjat ja kannukset.
— Walter Scott, Ivanhoe
Samassa aukeni opettajan eteisen ovi, ja Löfman astui ulos taluttaen vitjoista Dianaansa.
— Tiitus, Poliisikoira
Kaikkein ensimmäiseksi aamulla hän ripusti vitjat kaulaansa mennessään kylpyyn.
— Edgar Wallace, Vihreä jousimies

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Vanhin tieto
Lisäyksiä Jusleniuksen Sana-Lugun Coetukseen, 1917
Levinneisyys
laajalti Satakunta Häme Peräpohja Länsipohja, paikoin lounaismurteet Etelä- ja Keski-Pohjanmaa
Vastineita
karjala, vepsä

Lainalähde: ← skandinaavinen tai germaaninen, vertaa muinaisnorja við (mon. viðjar), viðja, nykynorja vid, vidja, nykytanska vidje, muinaisruotsi viþja, nykyruotsi vidja ’pajunvitsa; renkaaksi oksasta taivutettu side’ ← germaaninen *wiđjō- (samaa alkuperää, mutta varhaisempi laina on ilmeisesti suomi vitsa, katso tätä).

pohjoissaame viđjek (mon.; piitimensaame luulajansaame) ’ketjut, vitjat’ ← skandinaavinen tai sm; pohjoissaame villjek (luulajansaame; mon.) ’ketjut, kettinki’ ← suomi.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalavitja (tavallisesti mon.) ’ketjut, kettinki’
vepsä(August Ahlqvistin aineistosta) vidj, ‑ad (?) ’ketju, kahle’

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

1 766 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: vitja 35 % · vitjat 22 % · vitjan 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-itjɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vitja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vitja