- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aarre yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi
Vanhastaan itämerensuomalaisen sanan on katsottu olevan samaa etym. pesyettä kuin aarni1, aarni2 (katso näitä). Mahdollisesti kuitenkin ← germaaninen *arđi-, vertaa muinaisyläsaksa art ’kyntäminen, kyntö’, muinaisalasaksa eli muinaissaksi art, anglosaksi eard ’viljelty maa, kotiseutu’, rinnakkaisvart. kantaskandinaavi *arđō-, vertaa muinaisnorja ǫrð, mon. arðir ’sato, vuodentulo; (kiertoilm. run.) kulta’ (johd. indoeurooppalainen v.-vartalosta *arā-: vertaa latina arare, muinaisyläsaksa erion, muinaisnorja erja, nykyruotsi murt. ärja ’kyntää’). itämerensuomalaisella taholla samoin kuin samaa merkitsevässä aarni2, aarnio sanassa olisi tapahtunut merk:n kehitys ’sato, vuodentulo’ → ’aarre’.