aar­ni

erisnimi, substantiivi/ˈɑːrni/
Jaa
Viittaa artikkeliin

aar-ni (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. mytologia aarre
  2. erittäin suuri puu
  3. erittäin suuri ihminen, jättiläinen

Esimerkkilauseet

Ei uurnat! Aarnit! — Nimeks uurna keille ois mieleen?
— Johann Wolfgang von Goethe, Faust II
KOUTA, AARNI (Arnold Candolin): Syntyi 1884, tuli ylioppilaaksi 1904. Julkaissut: Tulijoutsen, Dityrambeja, Suomalaisia näyttelijöitä, Jäiset temppelit, Uhriliekki y.m. Suomentanut erinäisiä Nietzschen ja Strindbergin teoksia.
— tekijä Usea, Kuinka meistä tuli kirjailijoita
Erilaisia vartija -olentoja: Aarteen haltijat, kuten aarni tai kratti, säilyttävät, puhdistavat ja vartioivat aarretta Rajan haltijat voivat vartioida rajaa tai rajamerkkejä, tai huutaa metsässä, jos rajaa on laittomasti siirretty.
— Wikipedia: Haltija

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan aarni lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Toisaalta aarni on suomalaisessa kansanuskossa "henkiolento, aarteiden vartija".
— Wikipedia: Aarni (nimi)
Mutta Aarnin leikkikumppani, nuori Orava poikanen, oli edelleen Tiurin linnassa.
— Simo Eronen, Tiuri ja pajari

Etymologia

1aarni1 – (suunnattoman) suuri puu tai möhkäle, kookas ihminen, jättiläinen; (mytologisena olentona:) aarteenvartija; ahne

Sanojen alkuperä hämärä, mahdollisesti sama kuin s.v. aarni2 mainitut sanat, tai ← kantagermaani (kantaskandinaavi) *arniaz, *arn(w)iaz, vertaa muinaisnorja ǫrnir ’jättiläinen; jättiläisen nimi; käärme’, johd. kantaskandinaavi sanasta *arnuz, vertaa islanti ǫrn, nykyruotsi örn ’kotka’. suomi sanat ehkä sekaantuneet alun perin aarretta merkinneeseen homonyymiin aarni2.

Samaa juurta olevia sanoja

2aarni2 – maahan kätketty aarre

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
tavallisesti yhd:ssa, käytöstä yksittäissanana epämääräisiä hajat.

. — suomi → pohjoissaame ārdnâ, arˈdnâ-, ādnahawˈde ’aarrehauta’ ja nykyruotsi (kansanr.) ārnia, ārniå, āniå ’aarrekätkö’.

Sanojen alkuperä hämärä (usein niihin on etym. liitetty s.v. aarni1 mainitut sanat) ? ← kantagermaani *azni- (→ länsigermaaninen *arni-) → muinaisyläsaksa ar(a)n, uusyläsaksa erne ’viljankorjuu, sato’, anglosaksi rug-ern ’kuukauden nimi; oikeastaan rukiinkorjuu’. suomi:ssa olisi edellytettävä merkityksenkehitystä ’sato’ (jota pidettiin hyvin arvokkaana) → ’aarre’. Muitakin epävarmoja olettamuksia on esitetty.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

2 019 esiintymää · 0.8 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
2.9
Aikakauslehdet
3.6
Wikipedia
2.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

Yleisimmät: aarni 94 % · aarnin 5 % · aarnista 1 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːrni

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Aarni. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aarni