e­rot­ta­va

adjektiivi/ˈerotːɑʋɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: erottaa

Merkitys

  1. sellainen, joka erottaa

Synonyymit ja vastakohtasanat

Etymologia

1. partisiippi verbistä erottaa

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.differential, distinctive

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Sillä olisihan se samaa kuin vaatia minua kieltämään kaikki järkeni ja ymmärrykseni, nuo taivaan lahjat, jotka enin minut eläimestä erottavat.
— Eino Leino, Kootut teokset XIII
Hän on sinut punnitseva, sanoi hän; — ja minkä Hänen oma kätensä on luonut, on hän erottava siitä, mikä oli omaa tietoista syntiäsi — — ja varmaan hän on sinua neuvova miten sen voit sovittaa.
— Frances Hodgson Burnett, Klorinda
Jotkin lintulajit, kuten punatulkut, erottavat korkeampia ääniä kuin ihminen, mutta useimmat kuulevat korkeita taajuuksia ihmistä heikommin.
— Wikipedia: Linnut

Englanninkieliset vastineet

  • partitive
  • differential
  • separative
  • dissentious
  • divisional
  • disjunctive
  • distinctive

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivierottava
Genetiivierottavan
Partitiivierottavaa
Essiivierottavana
Translatiivierottavaksi
Inessiivierottavassa
Elatiivierottavasta
Illatiivierottavaan
Adessiivierottavalla
Ablatiivierottavalta
Allatiivierottavalle
Abessiivierottavatta
aiheet:

Lähteet