Asiasanasto.fi

erottuva

adjektiivi, verbi

/ˈerotːuʋɑ/

Johdettu sanasta: erottua

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. 1.selvästi havaittava, tunnistettava tai tarkkarajainen
  2. 2.luonteeltaan tai laadultaan erilainen tai muista poikkeava
  3. 3.aktiivin preesensin partisiippi verbistä erottua

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Sen isäntä juoksi tuomaan sitä takaisin, mutta huomatessaan aamunsarastuksen ensimmäisessä hohteessa hämärästi erottuvan varjon hän huusi: — Ylös!

Jules Verne, Tsaarin kuriiri

Mutta rinteellä liukuvat siniset varjot, tunturin reunan takaa kumpuilevat, kesätaivaan sineen sulavat poutapilvet, Laagenin veden kimallus puiden takana, päivänpaisteen valkoinen välke lehvillä — kaikki tämä tunkeutui hänen tajuntaansa enemmän sisäiseen korvaan erottuvina hiljaisuuden ääninä kuin silmien näkyinä.

Sigrid Undset, Kristiina Lauritsantytär III Risti

Hautapaikka on usein valikoitunut, maastosta erottuvalta paikalta, kuten kallionhupuilta ja lakialueilta, joilta on näkymä merelle.

Wikipedia: Saaristomeri

Englanninkieliset vastineet

  • distinct
  • distinguishable
  • differentiablelähisynonyymi
  • discriminable
  • distinctive

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Nominatiivierottuva
Genetiivierottuvan
Partitiivierottuvaa
Essiivierottuvana
Translatiivierottuvaksi
Inessiivierottuvassa
Elatiivierottuvasta
Illatiivierottuvaan
Adessiivierottuvalla
Ablatiivierottuvalta
Allatiivierottuvalle
Abessiivierottuvatta

Riimit

-uʋɑ

Kaikki riimit