1hamara1 – kirveen, veitsen tai viikatteen selkä
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, eteläviro
Omituisista vokaalisuhteistaan huolimatta kuulunee tähän yhteyteen itämerensuomalaisena lainana eteläsaamen sana eteläsaame šȧpmȧrȧ, luulajansaame sjimēr, pohjoissaame šimer, inarinsaame šomer, koltansaame ša̮´mmer (kildininsaame) ’kirveen, veitsen, viikatteen tai sirpin hamara’. Sen sijaan ersämordva tšov, ‑oń, ‑ońe ’hamara, niska’, mokšamordva šov ’hamara’, ‑oń ’sama merkitys, niska’ on toista alkuperää.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | hamara |
|---|---|
| lyydi | hamar, ‑o |
| vepsä | hamar (g. ‑on) ’sama merkitys’ |
| eteläviro | eteläviro ham(m)ar ’veitsen hamara’. |