harhaileva

adjektiivi, verbi

/ˈhɑrhɑi̯leʋɑ/

Johdettu sanasta: harhailla

Merkitys

(käännetty englannista)

1.hallitsemattomasti tai epäsäännöllisesti liikkuva, mutkitteleva tai päämäärättömästi kuljeksiva

Samalla oli siinä jotakin niin peijakkaan epäyksilöllistä, juopunutta, harhailevaa ja mielipuolista.

Sylvi on huonovointinen, kalpea ja riutunut; hajamielisenä, harhailevin silmin hän tuijottaa eteensä, alituisia ajatuksiaan hautoen.

Havaijilta on saatu kaksi mitä ilmeisimmin harhailevaa yksilöä, jotka osoittavat, että mustaboniitti voi vaellella pitkiäkin matkoja.

Taivutusluokka 10

-eʋɑ