hu­ru

erisnimi/ˈhuru/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hu-ru (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

  1. hurina, hyrinä; (leikkivälineenä:) (puu)kiekko

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hurista yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja, vertaa urista, hurkaa; samantapaisia ovat myös pohjoissaame hurrât ’surista, kehrätä (kissa)’, huretit ’surahtaa’, luulajansaame hurātit ’hyräillä, joikua’, inarinsaame hure ’tarpeeton kiire’, hurediđ ’kiirehtiä liikaa’, koltansaame hu´rrĭted ’lähteä menemään kovaa vauhtia’, hōrē̮tted ’huristaa’, joissa saattaa kuvastua osin suomi, osin skandinaavinen (nykyruotsi murt., muinaisnorja hurra ’äkkiä käännähtää, pyöriskellä’) vaikutus.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahurissa, hurajoa, hurata ’hurista, surista’, hurahtoa ’hurahtaa’, hurina, hurineh, huru ’hurina’
lyydihuraita ’solista’, hurahtada ’suljahtaa’
vepsähure̮ita ’solista, hurahtaa ohi’, hurahtada ’mennä kohahtaa’, huŕda ’mennä huristaa’
vatjaurisa ’hurista’
viro(Wied) huriseda, hurada, huruda ’surista (esimerkiksi hyönteiset); suhista (esimerkiksi hyvävetoinen uuni)’
liiviurīkšə muun muassa ’kujertaa (teeri)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

624 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uru

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huru. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huru