hu­ri­na

substantiivi/ˈhurinɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hu-ri-na (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: hurista

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. nopea ja tasainen värisevä tai humiseva ääni, kuten moottorin käynti tai siipien iskut

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Jostakin kuuluu virrenveisuuta, ja sitten sekavaa hurinaa ja ikäänkuin vihaisten äänten meteliä: hihhulit ne tuolla ruskeassa nurkkatalossa huutavat, kiljuvat, — haukkuvat ihan kuin koirat, suuri koiralauma, — siltä se huuto loitolta kuuluu.
— Joel Lehtonen, Onnen poika
Turun linnassa oli nyt kova kiireen hurina, sieltä kun miehiä, hevosia ja muonaa lastattiin Saksaan menevään laivaan, eivätkä toverukset siellä enää ehtineet tavata toisiaan.
— Santeri Ivalo, Kreivin aikaan
Stack -mikrofoneja valmistetaan myös niin että ne tuottavat matalamman ulostulosignaalin ja muistuttavat soundiltaan enemmän yksikelaista mikrofonia, mutta stack -rakenne poistaa yksikelaiselle mikrofonille tyypillisen hurinan.
— Wikipedia: Sähkömagneettinen mikrofoni

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan hurina lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Se lenteli, että hurina kuului ja taas mennä pulpahti veteen umpisukkeloon.
— Samuli Paulaharju, Sompio
Tasainen, kiihkeä hurina alkoi kuulua jostakin rannikon puolelta, ja auringonkilossa kiilsi pienenä pisteenä lentokone sinistä taivasta vasten.
— Reino Rauanheimo, Kultavasikka

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hurista yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja, vertaa urista, hurkaa; samantapaisia ovat myös pohjoissaame hurrât ’surista, kehrätä (kissa)’, huretit ’surahtaa’, luulajansaame hurātit ’hyräillä, joikua’, inarinsaame hure ’tarpeeton kiire’, hurediđ ’kiirehtiä liikaa’, koltansaame hu´rrĭted ’lähteä menemään kovaa vauhtia’, hōrē̮tted ’huristaa’, joissa saattaa kuvastua osin suomi, osin skandinaavinen (nykyruotsi murt., muinaisnorja hurra ’äkkiä käännähtää, pyöriskellä’) vaikutus.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahurissa, hurajoa, hurata ’hurista, surista’, hurahtoa ’hurahtaa’, hurina, hurineh, huru ’hurina’
lyydihuraita ’solista’, hurahtada ’suljahtaa’
vepsähure̮ita ’solista, hurahtaa ohi’, hurahtada ’mennä kohahtaa’, huŕda ’mennä huristaa’
vatjaurisa ’hurista’
viro(Wied) huriseda, hurada, huruda ’surista (esimerkiksi hyönteiset); suhista (esimerkiksi hyvävetoinen uuni)’
liiviurīkšə muun muassa ’kujertaa (teeri)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • bombination
  • hum
  • whir

Esiintymistiheys

2 967 esiintymää · 1.1 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.4
Reddit
0.6
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

Yleisimmät: hurina 48 % · hurinaa 41 % · hurinan 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-urinɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hurina. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hurina