ilk­ku­mi­nen

substantiivi/ˈilkːuminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ilk-ku-mi-nen (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: ilkkua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä ilkkua

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siitä syntyi jumalaton ilkkuminen ja pistospuheilu jonka yli kuului Gisin ääni kuin trumpeetti.
— Else Jerusalem, Pyhä sontiainen
— huoahti Rudolf, kun hänen kumppaninsa jo oli huutamaisillaan Kárpáthille, ettei oikeassa kaksintaistelussa ilkkuminen ole luvallista.
— Mór Jókai, Unkarilainen Nabob
Tähän ivaan liittyi nyt vielä pilkkakin ja raaka ilkkuminen, joka tuntee uhrinsa voimattomuuden ja iloitsee sen hämmästyksestä.
— Oskar Höcker, Maa-orja

Etymologia

ilkkua + johdin -minen

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • scoff
  • scoffing

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: ilkkumista 39 % · ilkkuminen 38 % · ilkkumisen 18 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ilkkuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ilkkuminen