ilk­ku­mi­nen

substantiivi/ˈilkːuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: ilkkua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä ilkkua

Synonyymit

Etymologia

ilkkua + johdin -minen

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

— En käsitä, monsieur, — vastasi hra de Coigny kylmästi, — miten teitä vainoavan tuhman ryhmäkunnan nauru ja ilkkuminen voisi häiritä kunnon miehen unta, kirjailijan, jota voidaan pitää kuningaskunnan ensimäisenä.
— Alexandre Dumas, Neiti de Taverney
Σατυρικός (IV, 18. 19), satyrisch, zum Satyrspiel gehörig: ilkkuminen, ilkku- l. satyri-.
— Aristoteles, Runousoppi

Englanninkieliset vastineet

  • scoff
  • scoffing

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviilkkuminen
Genetiiviilkkumisen
Partitiiviilkkumista
Essiiviilkkumisena
Translatiiviilkkumiseksi
Inessiiviilkkumisessa
Elatiiviilkkumisesta
Illatiiviilkkumiseen
Adessiiviilkkumisella
Ablatiiviilkkumiselta
Allatiiviilkkumiselle
Abessiiviilkkumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet