il­ta­hä­mä­rä

Niin hän kuiskas, vuoroin pystyyn kimpos punertavaa nyrkkiänsä puiden, yhä yltyi iltahämärään, valkeen sytytti hän, putkeen katsoi yli jään ja mustain railonsuiden.

Ma muistan vielä iltahämärän, mi kiersi harmaan kuistin, räystään kaaren ja vinttikaivon, aitat, karjapihan, sen alla järven, pienen koivusaaren.

Yllätys onnistui lähes täydellisesti, kun punaiset eivät matkallaan käyttäneet tiedustelijoita, vaan ajoivat iltahämärissä kymmenen vaunun junallaan suoraan valkoisten ansaan.