ju­ma­lais­ta­ru

substantiivi/ˈjumɑlɑi̯sˌtɑru/
Jaa

Yhdyssana: jumalainen + -sta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. jumalia, sankareita tai maailman ja kansojen alkuperää käsittelevä pyhä kertomus

Esimerkkilauseet

"Kaikkitiedon lintu" (s. 33): Vanhan jumalaistarun mukaan oli Odenilla kaksi korppia, Hugen ja Munen, jotka lensivät ympäri maailman, hautakummuille laskeutuen, ja palatessaan toivat hänelle tiedon kaikista tapahtumista.
— Esaias Tegnér, Fritjofin taru
Naapurikansat ovat hyväntahtoisesti luovuttaneet jumalaistarunsa suomalaisille, kai sen vuoksi, etteivät itse pystyneet tekemään niillä mitään.
— Sigurd Wettenhovi-Aspa, Suomen kultainen kirja II Kalevala ja Egypti
Liberaaliteologinen piispa John Shelby Spong kirjoittaa luomisesta: "Raamatun kertomus täydellisestä ja päättyneestä luomisteosta, jonka piiristä ihmiset lankesivat syntiin, on esi -darvinilaista jumalaistarua ja jälki -darvinilaista hölynpölyä".
— Wikipedia: Kristinuskon kritiikki

Esiintymistiheys

41 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijumalaistaru
Genetiivijumalaistarun
Partitiivijumalaistarua
Essiivijumalaistaruna
Translatiivijumalaistaruksi
Inessiivijumalaistarussa
Elatiivijumalaistarusta
Illatiivijumalaistaruun
Adessiivijumalaistarulla
Ablatiivijumalaistarulta
Allatiivijumalaistarulle
Abessiivijumalaistarutta

Riimit

-ɑru

Kaikki riimit

Lähteet