ju­ma­lan­luo­ma

substantiivi/ˈjumɑlɑnˌluo̯mɑ/
Jaa

Yhdyssana: jumala + luoma

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. Jumalan luoma olento. Ihmisestä käytettynä sana on halventava

Esimerkkilauseet

Ja heidän suuri virkansa oli purra ja kiusata, minkä ennättivät, muita jumalanluomia.
— Samuli Paulaharju, Sompio
Muori on opas näihin asioihin, hän on jumalanluomia merensoutajia auttanut suuren parven Väärän rannoille, ja hän siis parhaiten tietää, kuka kukin on.
— Samuli Paulaharju, Ruijan äärimmäisillä saarilla

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijumalanluoma
Genetiivijumalanluoman
Partitiivijumalanluomaa
Essiivijumalanluomana
Translatiivijumalanluomaksi
Inessiivijumalanluomassa
Elatiivijumalanluomasta
Illatiivijumalanluomaan
Adessiivijumalanluomalla
Ablatiivijumalanluomalta
Allatiivijumalanluomalle
Abessiivijumalanluomatta

Riimit

-uomɑ

Kaikki riimit

Lähteet