luo­ma

erisnimi, substantiivi/ˈluo̯mɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

luo-ma (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 5 927. yleisin sana

Johdettu sanasta: luoda

Merkitykset

substantiivi

  1. luomistyön tulos
  2. Etelä-Pohjanmaa puro, pieni joki tai sen haaraKadonnut pikkupoika hukkui luomaan (iltalehti.fi)
  3. Kuusamo lampi
  4. apaja, apajapaikkaTulimme luomalle ja aloitimme nuottauksen.
  5. luomiKorvan tyveen on ilmaantunut uusi luoma.
  6. agenttipartisiippi verbistä luodaOi tähti, Jumalan luoma!

erisnimi

  1. eräs sukunimi

Esimerkkilauseet

Kaikki on puut Jumalan luomat, Paitsi tuo paha pajakka, Se ompi pakanan luoma, Pirulaisen parran karva; Haapa on Hiien hankitsema, Pihlaja pirun tekemä, Tuomi Lemmon tuu'ittama, Kataja Käsösen poika, Leppä Lemmeksen tekemä, 10 Kanelian kasvattama.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Jumalan luomaa ajatellaan silloinkin, kun lyhyesti mainitaan Jumalan päivä eli Herran kehrä, Jumalan taikka Herran Jeesuksen ilma, Jumalan suuri suvi eli Jeesuksen kesä.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Hän katsoi, että ihmiset ovat luonnostaan hyviä, "jaloja villejä", ollessaan luonnontilassa, joka oli kaikkien muiden eläinten tila ja se tila, jossa myös ihmiskunta oli ollut ennen sivistyksen ja yhteiskunnan luomista.
— Wikipedia: Jean-Jacques Rousseau

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan luoma lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Puuma, oikealta nimeltään Thomas Fireheart, on Marvel-kustantamon luoma antisankari.
— Wikipedia: Puuma (sarjakuvahahmo)
Lovecraftin luoma kuvitteellinen jumalaolento ja Cthulhu-taruston tunnetuin hahmo.
— Wikipedia: Cthulhu
Lobo on Keith Giffenin ja Roger Sliferin luoma sarjakuvahahmo ja antisankari.
— Wikipedia: Lobo (sarjakuvahahmo)
Puu puhas Jumalan luoma, vesa Jeesuksen vetämä, kanto Herran kasvattama.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto

Etymologia

1luoma1 – (jyrkkäreunainen) puro, luonnonoja

Vanhin tieto
Henric Wegelius, 1778
Levinneisyys
Etelä-Pohjanmaa ja ymp., paikoin Etelä-Suomi
Vastineita
viro, luulajansaame
  1. suomiluoma
  2. ? balttilainenvertaa liettua lomà ’painanne, alanko, notko; kapea laakso, onkalo, rotko, sola’, latvia lāma ’notko, alanko, lätäkkö; suo; niitty’ (lainaksi samasta balttilaisesta lähteestä on selitetty loma1, katso tätä)

On myös mahdollista, että sana on omap. joko verbin luoda1 monimuotoiseen johdossikermään (vertaa luoma2, luomi1, luomi2) tai s.v. luola käsiteltyjen sanojen yhteyteen kuuluva (tai ainakin osaksi näihin sekaantunut).

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä (epävarma)

viromurt. loom (g. ‑a) ’joenmutka’ (ellei tämä kuulu ’apaja’ merkityksen yhteyteen, katso luoma2)

Kaukaisemmissa sukukielissä

luulajansaameluulajansaame luopma (uumajansaame) ’puron tai järven rantaäyrään alainen onkalo’, luobmōt, luobmā, luomak ’ontto, onteloinen (rantatörmä)’, vertaa myös pohjoissaame luobmâ ’kovaa sadetta enteilevä erikoinen pilvimuodostuma’

(saame todennäköisesti ← suomi, joskin osa suomi merkityksistä voi puolestaan olla ← saame; nykyruotsi murt. Suomi loma ’notkelma’ ← suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

2luoma2 – apaja, nuotanvetokerta, nuotanvetopaikka; suden pyyntialue

Vanhin tieto
Ericus Erici Sorolainen, 1625
Levinneisyys
Lounais-Suomi
Vastineita
vatja, viro, liivi

Johd. v:stä luoda1 ’heittää; (paikoin) laskea nuotta tai verkko’ (myös inkeroinen, vatja), katso tätä. — Saman v:n muihin merkityksiin perustuvia morfologisesti identtisiä johdoksia ovat suomi luoma (Pohjois-Suomi Pohjois-Karjala) ’verkon tms. alku’ (katso luomus, luonnos), viro (ise)loom ’luonne, luonto’, loom ’(nauta)eläin’ (→ suomi murt. (Suursaari Inkerinmaa) inkeroinen luoma ’sama merkitys’), liivi lūoməz ’luontokappale, eläin’; vertaa myös luoma1 ja luomi2.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

vatja(vatjan Kukkosin murre) lōmuz ’(nuotta)apaja’
viro(kala)loomus ’nuotanvetokerta, apaja’, (murt., Wied) loom ’sama merkitys; (susien ja muiden otusten) saarros; kerta’
liivilūom(əz) ’nuotanvetokerta’

(itämerensuomi → latvia loms ’kalansaalis’, murt. luõma ’sama merkitys, apaja, pyyntialue; kerta’, luõmêt ’saartaa metsästettäessä’).

Samaa juurta olevia sanoja

3luoma3 – silmäluomi

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luomi yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluomi
lyydiluom(i) (mon. ‑ed, ‑ad) ’sama merkitys’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

pohjoissaamepohjoissaame luobmâ, luovvâ: čâlˈbmĕ-l. ’silmäluomi’, eteläsaame luove ’sama merkitys’, bijjie-l., vuölie-l. ’ylä-, alaluomi’, luoven-guolge ’silmäripsi’ (ainakin luobmâ todennäköisesti ← suomi; asun luovvâ suhde tähän hämärä).

On myös ajateltavissa, että (silmä)luomi kuuluu verbin luoda1 johdannaisiin (vertaa luoda silmät ’katsoa’, myös karjala, vepsä); sama sana lienee tavalla tai toisella myös luomi2, katso tätä.

Samaa juurta olevia sanoja

4luoma4 – iholuomi, syntymämerkki

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luomi yhteydessä
Vastineita
karjala

Todennäköisesti johd. sanasta luoda1 ’synnyttää’; alkuaan ehkä ’raskauden tai syntymän aikana saatu ihovamma tms.’ (vertaa syntymämerkki); myös merk:n ’silmäluomi’ voisi ajatella (esimerkiksi merk:n ’ihopoimu’ välityksellä) kehittyneen tästä, joskaan sanan (silmä)luomi laajempi levikki ei tätä varsinaisesti tue.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaluomi, luoma ’jokin ihosairaus; rohtuma’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

29 811 esiintymää · 11.4 / milj.

Suomi24
11.5
Sanomalehdet
12.7
Aikakauslehdet
17.9
Wikipedia
21.7
Reddit
5.6
Tekstitykset
3.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: luomista 30 % · luomia 14 % · luoma 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uomɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luoma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luoma