juo­la

erisnimi, substantiivi/ˈjuo̯lɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

juo-la (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. suomalainen sukunimi

Esimerkkilauseet

Triticoum vepens: juola, juolain, juolas, juolavehma l. -vehnä, kattara, koirankaura l. -ruoho, lusteheinä, ruisheinä l. -ruoho, satalatva, valkea-juuri, viileheinä.
— Elias Lönnrot, Flora fennica
Niinikään Juoletar, jota rukoillaan saukonpyynnissä ja siitä syystä veden kuninkaaksi puhutellaan, voisi olla juola-kasvista johdannainen.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Lisäksi monet juola - ja vehniölajit voivat muodostaa keskenään erilaisia risteymiä.
— Wikipedia: Juolat

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
yleinen, ei Lounais-Suomi
Vastineita
karjala

Todennäköisesti pitkien, suikertavien juurien perusteella syntynyt nimitys, samaa lähtöä kuin (Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi, Häme) juolea, juolava, juoleva ’pitkä(hkö), hoikka, solakka; kaunis, soma; loiva’, juolake ’suilake’, vertaa myös juolukka.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalajuoliene ’juolavehnä, kastikka (Calamagrostis)’, juolis(heinä), juolies(heinä) ’sama merkitys’, juoleikko ’paikka, missä kasvaa kastikkaa tai juolavehnää’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

374 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: juola 97 % · juolan 3 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uolɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Juola. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/juola