kai­ho­a

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

kai-ho-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: kaihota

Merkitys

  1. ikävöidä, surra; kaivata, haluta, kysellä, tiedustella, etsiä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaiho yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén (eli 1818–1872)
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Samaa sanuetta kuin kaihi, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkaiho ’valitus, mieliteko, tarve; vahinko, menetys’, kaihota ’valittaa, kaivata’
karjalakaiho ’suru; raukka, kurja’, kaihota ’surra’, kaihuo ’kaivata; etsiä’
virokahju, murt. kahjo, kahi, kahu ’vahinko, tappio, sääli’, kahjata, kahitseda ’valittaa, pahoitella tekoaan, katua’
liivikaʾi (partit. kaʾjjə) ’vahinko, menetys’, kaʾitə ’vahingoittaa, olla vahingollinen’ (→ latvia kaitēt ’sama merkitys’).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaihoa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaihoa