kai­ho­ta

verbi/ˈkɑi̯hotɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kai-ho-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: kaiho

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tuntea voimakasta ikävää tai halua jotakin poissaolevaa kohtaan

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Se ärsytti ja kuitenkin tahtoi mieli siihen kaihoten rakastua.
— Arvid Järnefelt, Veneh'ojalaiset
Sua kaihoan, ja koti, oi, niin tyhjäks, tyhjäks käy, jos äänesi ei mulle soi, jos hetkeks' ei sua näy.
— Niilo Mantere, Kotikuusta kuunnellessa
Sukua tälle pohjaltaan synkälle maailmankatsomukselle on toisinaan ilmenevä surunvoittoinen käsitys ihmiselosta, joka lyhyydestään huolimatta on niin täynnä tuskaa ja vaivaa, että moni usein kaihoten ikävöi kuolemaa.
— Wikipedia: Herodotos

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kaihota lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Surin häntä kauan, kaihosin häntä kauan, kunnes elämä lopulta puudutti suruni.
— Jalmari Hahl, Ykskylän uneksija
Mutta sydämeni kaihoo näitä pakanoita, joihin minulle nyt on suotu niin edullinen tilaisuus vaikuttaa."
— James Fenimore Cooper, Mehiläispyytäjä
Hän katsahti kaihoten etäiselle rannalle, aikoen pyrkiä sinne pakoon...
— Charles Kingsley, Hypatia

Etymologia

1kaihota1 – ikävöidä, surra; kaivata, haluta, kysellä, tiedustella, etsiä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaiho yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Samaa sanuetta kuin kaihi, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkaiho ’valitus, mieliteko, tarve; vahinko, menetys’, kaihota ’valittaa, kaivata’
karjalakaiho ’suru; raukka, kurja’, kaihota ’surra’, kaihuo ’kaivata; etsiä’
virokahju, murt. kahjo, kahi, kahu ’vahinko, tappio, sääli’, kahjata, kahitseda ’valittaa, pahoitella tekoaan, katua’
liivikaʾi (partit. kaʾjjə) ’vahinko, menetys’, kaʾitə ’vahingoittaa, olla vahingollinen’ (→ latvia kaitēt ’sama merkitys’).

2kaihota2 – piileskellä, karttaa; salata, ujostella

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaihi yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Vastineita
karjala, lyydi

Lainalähde: Tuskin sana on myöskään germaanista alkuperää (kantagermaani *χaiha-: gootti haihs ’yksisilmäinen’, latina caecus ’sokea, hämärä, pimeä’), kuten on esitetty.

Samaa alkuperää kuin kaiho, katso tätä. Tähän yhteyteen tuskin kuuluvat etäsukukielistä esitetyt vastineet udmurtti ki̮tš, ki̮š ’ohut kelmu, kuori’, komi ki̮š ’(hedelmän, munan) kuori, nahka’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(aunuksenkarjala) kaihte ’silmäkaihi’
lyydikaehte (vart. kaehtege-) ’sama merkitys’
–vertaa myös viro kae ’sama merkitys’ (? ← *kajeh).

suomi *kaihde → pohjoissaame murt. gaita: čalbme-gaittagi ’silmät sivulle katsoen niin että ei näe, mitä toinen tekee’.

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • pine

Esiintymistiheys

1 168 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.5
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 74 (katketa)

Yleisimmät: kaihoten 62 % · kaihoaa 16 % · kaihota 8 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kaihota taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkaihoankaihosinolen kaihonnutolin kaihonnut
sinäkaihoatkaihositolet kaihonnutolit kaihonnut
hänkaihoaakaihosion kaihonnutoli kaihonnut
mekaihoammekaihosimmeolemme kaihonneetolimme kaihonneet
tekaihoattekaihositteolette kaihonneetolitte kaihonneet
hekaihoavatkaihosivatovat kaihonneetolivat kaihonneet
passiivikaihotaankaihottiinon kaihottuoli kaihottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaihoaisinolisin kaihonnut
sinäkaihoaisitolisit kaihonnut
hänkaihoaisiolisi kaihonnut
mekaihoaisimmeolisimme kaihonneet
tekaihoaisitteolisitte kaihonneet
hekaihoaisivatolisivat kaihonneet
passiivikaihottaisiinolisi kaihottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkaihoa—
hänkaihotkoonolkoon kaihonnut
mekaihotkaamme—
tekaihotkaa—
hekaihotkootolkoot kaihonneet
passiivikaihottakoonolkoon kaihottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaihonnenlienen kaihonnut
sinäkaihonnetlienet kaihonnut
hänkaihonneelienee kaihonnut
mekaihonnemmelienemme kaihonneet
tekaihonnettelienette kaihonneet
hekaihonnevatlienevät kaihonneet
passiivikaihottaneenlienee kaihottu

Infinitiivit

1. infinitiivikaihota
1. inf. pitkä muotokaihotakseen
2. inf. inessiivikaihotessa
2. inf. inessiivi, passiivikaihottaessa
2. inf. instruktiivikaihoten
3. inf. inessiivikaihoamassa
3. inf. elatiivikaihoamasta
3. inf. illatiivikaihoamaan
3. inf. adessiivikaihoamalla
3. inf. abessiivikaihoamatta
3. inf. instruktiivikaihoaman
4. infinitiivikaihoaminen
5. infinitiivikaihoamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikaihoava
Passiivin 1. partisiippikaihottava
Aktiivin 2. partisiippikaihonnut
Passiivin 2. partisiippikaihottu
Agenttipartisiippikaihoama
Kieltopartisiippikaihoamaton

Riimit

-ɑihotɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaihota. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaihota