1kaihi1 – silmän samentuma; ohut verho, peite, suoja; siimes, katve; hämärä, pimeä
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Levinneisyys
- harv. Keski-Savo Keski-Pohjanmaa
- Vastineita
- karjala, lyydi
Lainalähde: Tuskin sana on myöskään germaanista alkuperää (kantagermaani *χaiha-: gootti haihs ’yksisilmäinen’, latina caecus ’sokea, hämärä, pimeä’), kuten on esitetty.
Samaa alkuperää kuin kaiho, katso tätä. Tähän yhteyteen tuskin kuuluvat etäsukukielistä esitetyt vastineet udmurtti ki̮tš, ki̮š ’ohut kelmu, kuori’, komi ki̮š ’(hedelmän, munan) kuori, nahka’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | (aunuksenkarjala) kaihte ’silmäkaihi’ |
|---|---|
| lyydi | kaehte (vart. kaehtege-) ’sama merkitys’ |
| – | vertaa myös viro kae ’sama merkitys’ (? ← *kajeh). |
suomi *kaihde → pohjoissaame murt. gaita: čalbme-gaittagi ’silmät sivulle katsoen niin että ei näe, mitä toinen tekee’.