kai­he­a

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

kai-he-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: kaihi

Merkitykset

  1. syrjäinen, piilossa oleva, varjoinen
  2. haikea

Etymologia

1kaihea1 – syrjäinen, piilossa oleva, varjoinen

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaihi yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi

Lähtökohta: Tuskin sana on myöskään germaaninen alkuperää (kantagermaani *χaiha-: gootti haihs ’yksisilmäinen’, latina caecus ’sokea, hämärä, pimeä’), kuten on esitetty.

Samaa alkuperää kuin kaiho, katso tätä. Tähän yhteyteen tuskin kuuluvat etäsukukielistä esitetyt vastineet udmurtti ki̮tš, ki̮š ’ohut kelmu, kuori’, komi ki̮š ’(hedelmän, munan) kuori, nahka’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(aunuksenkarjala) kaihte ’silmäkaihi’
lyydikaehte (vart. kaehtege-) ’sama merkitys’
–vertaa myös viro kae ’sama merkitys’ (? ← *kajeh).

suomi *kaihde → pohjoissaame murt. gaita: čalbme-gaittagi ’silmät sivulle katsoen niin että ei näe, mitä toinen tekee’.

2kaihea2 – haikea

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaiho yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Samaa sanuetta kuin kaihi, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkaiho ’valitus, mieliteko, tarve; vahinko, menetys’, kaihota ’valittaa, kaivata’
karjalakaiho ’suru; raukka, kurja’, kaihota ’surra’, kaihuo ’kaivata; etsiä’
virokahju, murt. kahjo, kahi, kahu ’vahinko, tappio, sääli’, kahjata, kahitseda ’valittaa, pahoitella tekoaan, katua’
liivikaʾi (partit. kaʾjjə) ’vahinko, menetys’, kaʾitə ’vahingoittaa, olla vahingollinen’ (→ latvia kaitēt ’sama merkitys’).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaihea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaihea